Kiitos vielä blogimme kommentoijille ja esirukoilijoille ja mukana eläville sekä siellä Suomessa että Virossa sekä Israelissa ja täällä Argentiinassa ja muualla maailmalla! Kaikki viestinne ovat tulleet perille ja iloitsemme mukana olostanne! Olette jokainen tärkeitä ja rakkaita! Ilman esirukoilijoita ja tukijoita lähetystyö ei onnistu. Työ on yhteistä. Tämä aika on ollut mielenkiintoista ja joka päivä uutta tuovaa. Olemme oppineet paljon ihmisistä, itsestämme, Jumalan rakkaudesta ja uskollisuudesta sekä Argentiinan kulttuurista, maantiedosta, ilmastosta ja yhteiskunnasta tämän 12 päivän aikana. Kokemuksia on niin paljon, että niitä on vaikea pukea lyhyesti sanoiksi eikä vielä kaikkea ole ehtinyt sisäistämään ja tiedostamaankaan. On tosi upeaa, että Jari joukostamme jaksaa joka päivä kirjoittaa päivän tapahtumat elävästi ja innostavasti. Meillä on täällä käytössämme vain meidän tietokoneemme, joten sillä riittää käyttöä ja jonoa. Jokainen kirjoittanee tänne jotain jossain vaiheessa, kun aikaa ja mahdollisuutta on.
Meillä on takanamme Cordoban hienon uudenvuoden vieton jälkeen kerrassaan avartava ja silmiä aukaiseva viikko köyhässä, mutta ystävällisessä Icanon kylässä. Täällä todella huomaa, miten me suomalaiset pidämme helposti puhdasta vettä, hygieniatasoa, sähköä, toimivia yhteiskunnan palveluja ym. itsestään selvänä asiana. Täällä puhdas juomavesi ja ylipäätään vesi, koulutettu opettajakunta, toimiva sähkönjakelu, postinkulku ym. ovat vielä kehitteillä. Kävimme viime sunnuntaina seurakuntakokousta pitämässä ystävällisen perheen pihapuun alla. Perhe eli savimajassa ja he saivat sähköä polttomoottorilla toimivasta agregaatista sekä aurinkopaneelista, jonka hiekkamyrsky oli kylläkin särkenyt. Perheellä oli edellisenä päivänä loppunut sadevesi säiliöstä, koska täällä ei ollut sitä ennen satanut yli puoleen vuoteen. Annoimme heille kaikki juomapullomme ja yhteensä 200 pesoa, jolla he saivat ostettua 8000 litraa sadevettä jaettavaksi oman käytön lisäksi naapureille. He olivat tosi onnellisia. Kunnan pitäisi toimittaa heille vettä, mutta niin ei tapahdu. Perheen rouva esitteli meille raivaamaansa kurpitsapeltoa ja läheistä likaista pientä jokea, jossa he peseytyivät ja ottivat sieltä kaiken veden. Joessa oli eläintenraatoja ym. ja suomalaisesta tuntui, ettei siinä voisi edes uida. Tuli tippa linssiin, kun kuunteli perheen arkipäivän kuvausta. He olivat pieni uskollinen perhe Jumalan käytössä vaikeissa olosuhteissa, mutta he olivat uskollisia omalle kutsulleen. Kokouksessa oli valtava Jumalan läsnäolo ja rakkaus. Oli helppo puhua ja rukoilla. kaikki halusivat esirukousta ja yksi nainen sai avun sydänvaivaansa ja monta masentunutta sai ilon ja elämänvoiman. Jumala kohtasi siellä meitä kaikkia.
Nyt menen yhteiseen tiimikokoontumiseen ja jatkan myöhemmin. Siesta päättyi juuri.
-matkaaja Tarja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti