Me lähdettiin aamusella cordoban baselta kohti pohjosta icanon suuntaan. Aikataulut ei ihan mennyt kohdilleen kun bussin piti lähtee varttia vaille seitsemän mut se vähän venähti mut ei haitannut.
Eka etappi bussilla oli upee kokemus, matkan teko oli parempaa kun lentokoneessa. Tarjottiin ruokaa, oli ilmastointi ja sai levätä hyvillä lepopenkeillä. Sit tultiin perille ja oltiin pienehkössä kylässä jossain.
Bussi jolla meijän piti jatkaa matkaa olikin mennyt rikki ja me ooteltiin uutta tilalle. Meni pari tuntii ja päästiin matkaan. Mut kun ooteltiin niin Tarja, Heini ja Marika ehti espanjaksi evankelioida. Nopee kielikurssi ja espanjan kieliset traktaatit jakoon. Sitä oli hienoo seurata. Sit me päästiin matkaan ja bussi ei ollu ihan samanlainen kun eka. Ei ollu ilmastointii, eikä saatu lounasta enkä usko et sil bussilla ois suomessa saanu ajaa. Mut ihmiset on upeita ja muutenkin se rakkaus jotenkin matkaa meidän kanssa koko ajan. Matka oli oikeesti todellinen safari, oli tosi kuuma, hirveä vessahätä mut ei päässy vessaan ja tiet oli aika karmivassa kunnossa. Mut silti matkassa riitti iloa ja paljon. Me iloittiin joka lampaasta ja hevosesta joka ikkunasta nähtiin. Muut matkustajat varmaan luuli ettei suomalaiset oo hevosta ikinä nähnyt. Mutta kun se oli sitä rakkauden kanssa matkaamista eli vaikka kärpänen ois ohi lentänyt, niin siitäkin ois iloittu. Ei oo väliä, olkoon matka olosuhteiltaan millanen tahansa. Mutta kun Isä on Rakkaudessaan mukana niin matka on aina mahtava. Tultiin perille ja ihmiset on upeita. Reggae pastorin seurakuntaan tultiin mut siitä seuraavassa...
-matkaaja Jari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti