keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Icanon kylässä

..oltiin perillä ilta seitsemältä, kuuma oli mut vastaanotto oli mahtava. Urugualainen pastori Beto nimeltään ja vaimonsa Silvia joka on brasilialaissyntyinen otti meidät rakkaudella vastaan. Oli jotenkin upeeta tulla tähän paikkaan varsinkin kun kuuli miten Jumala on tätä pariskuntaa johdattanut ja siunannut. Tää kylä on ollut aika pahojen henkien vallassa, täällä on ollut noitatohtoreita ja ihmiset on niihin turvautuneet paljon. Kuolemaa oli paljon ja kylän läpi kulkeva tie oli ollut varsinainen kuoleman tie. Beto oli Jumalalta kysynyt johdatusta ja he olivat alkaneet rukoilla asiat olivat alkaneet muuttua. Näistä kirjotamme vielä lisää. Pariskunta on aivan upee ja oli harmi kun he joutuivat lähtemään Cordobaan. Heillä oli siellä pastorien kokous ja myös Beton uuden levyn juttuja Buenos Airesissa.
Mutta se mitä ehittiin heihin tutustuu niin oli kyllä paljon just sellasta rakkaudellista ja rentoa henkeä heidän ympärillään. Oli sitä oikeeta reggae henkee mut korvikkeiden tilalla on totuus. Pyhä Henki oli vahvasti tän pariskunnan ympärillä. Tää meidän matka on muutenkin niin siunattu rakkaudella. Meidän oma Beto ja Sanna johtaa meitä myös rakkauden voimalla. Tiimissä on niin paljon voimaa ja rohkeutta.
Se tulee aika jännästi kyl esiin mut Isän suunnitelmat ei aina käy meidän ajatus maailman kans yhteen. Mä sain voimaa Johannan rohkeudesta ja uskallan pitää sunnuntaina saarnan seurakunnassa. Johanna tuo niin rohkeesti asioita esiin mitä me muut tiimiläiset ei välttämättä uskalleta. Johanna ei taas käsittänyt asiaa näin mut sit kun näist puhuttiin niin Jumalan suunnitelmat tulee koko tiimissä esiin. Marika on myös saarnan pitäjä ja mä saan tukee myös Marikan rohkeudesta ja aitoudesta. Me suunnitellaan muutenkin kokoukset täysin ite mut onneks meillä on siunattu Tarja jolla on rakkautta ja hengellistä kokemusta paljon. Lauralla on vahva todistus koko elämän uskosta ja niin vahva ilo ja Pyhän Hengen voima. Heini on meidän taide sielu ja Heinillä on niin voimakas rukous. Ansku on ainakin mulle se rauhoittava voima ja jos tuntuu et homma alkaa luisuu käsistä niin Ansku osaa rauhottaa, sil on semmonen rauhoittamisen armotus. Juulia osaa taas pitää jalat ilmassa, näitähän tiimi aina tarvii. Täs tuli pikkusen tämmöstä tiimi tietoutta teille kaikille jotka tätä luette ja seuraavaksi sitten kerromme täst meidän seurakunnasta täällä.. nyt on siesta ja lämpöö ehkä 40, rakkautta ja siunausta Suomeen sekä viron tiimille, jatkuu..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti