Vihollinen on voitettu! Halleluja!

Ennen kun jatkan tarkemmin, niin pyydän teitä istumaan tukevasti tuolilla ja pitämään tuolinreunoista kiinni, sillä tästä tapahtumasta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Kaikki alkoi siitä, kun heräsin yöllä ja lähdin naisten huoneeseen puuteroimaan nenää. Kun olin palaamassa takaisin huoneeseemme, niin siinä se oli, kynnyksellä, matkalla kohti Heinin matkalaukkua. Aluksi olin valmis taisteluun yksin ja otin ensimmäisen varvastossun mikä käteen sattui ja läimäytin, mutta vähän huonolla menestyksellä. Vihollinen pääsi pakoon ja piiloutui mun huivin alle ja tämä toi lisäjännistystä. Tunsin vihollisen läsnäolon vaikka en sitä omin silmin nähnyt ja sillä onkin tapana piiloutua valkeuden vaatteisiin, niin tässäkin tapauksessa eli mun turkoosin väriseen jenkkihuiviin. On myös hyvä muistaa, että olemme taistelussa, vaikka emme sitä omin silmin näe. Tärkeä on tietää, et kuka voittaa ja kenen puolella olet!
Taistelu jatkui kiivaana ja nyt koin, etten selviä yksin ja onneksi Kristuksen ruumiissa jokainen on tärkeä. Ongelmana oli se, että muut jäsenet eivät olleet täydessä valmiustilassa hyökkäykseen. "Valvokaa! Sillä teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri, niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi nielä."  On myös tärkeä tunnistaa vihollinen ja nimetä se, jos mahdollista. Ja niin tein eli aloin ääneen sitoa vihollista, sillä seurauksella, että muut jäsenet pikkuhiljaa heräsivät. Heini oli ensimmäinen, joka kuuli kutsun taisteluun, mut aluksi hän ei uskonut sen olemassaoloon vaan luuli mun puhuvan unissani. Heini otti rohkeasti ensimmäisen askeleen kohti vihollista, kun muut jäivät sänkyyn seuraamaan tilanteen kehittymistä ja uskon heidän käyneen esirukoustaistelua. Lauran raikuva nauru sai varmasti vihollisen ärsyyntymään. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme! Heinin kanssa emme uskaltaneet käydä tositoimiin, sillä tilanne oli kehittynyt tuskallisen jännittäväksi jota edesauttoi miedän puheet siitä, että vihollinen voi päästä pakoon ja tehdä tuhoja, mutta tällaisille ajatuksille ei kannata antaa sijaa, sillä Jeesus on tehnyt tyhjäksi perkeleen teot!
Onneksi Herra avaa meille aina tien ulos vaikeista tilanteista ja niin tälläkin kertaa. Timo tuli paikalle ja otti lattialastan ja lähestyi vihollista rohkean rauhallisesti. Vielä ennen H-hetkeä teimme lähetysmisstrategian. Sain johtaa joukkoa ja annoin Timolle käskyn lyödä lastalla vihollista, joka oli siirtynyt mun makuualustaan (entinen makuualusta) ja Heinin tuli tehdä lopputyö. Juuri kun olimme käymässä viimeiseen taistoon, niin Heini alkoi kaivaa kameraa käsilaukusta. Se oli tärkeä veto, sillä nyt meillä on näyttää teille todistusaineistoa. Sitten Timo listi lastalla ja vihollinen tippui maahan ja leikki kuollutta, sillä hetken päästä alkoi heiluttaa jäseniään ja Heini teki loppusilauksen ja listi sen varvastossulla.

Ette usko, mikä voitonriemu! Ansku uskoi meihin ja sanoi, et jos olisimme olleet alakynnessä, niin hän olisi hypännyt yläsangystä apuun. On tärkeä seistä rukousrintamassa ja ottaa äksöniä, jos tarve vaatii. Meillä on tosi hyvä Jumala, joka paljastaa vihollisen juonet ja ei antanut pikkuskorpionin pistää meitä. Kiitos kaikille tytöille ja Timolle yhteistyöstä!
 Nyt saarnaa valmistelemaan, sillä pidän elämäni ensimmäisen sellaisen tänä iltana eli kaikki lukijat ei muuta kun kädet ristiin ja polvirukoukseen. Olette Siunatut! t Marika