Tässä nuorten konserttia odotellessa, ehdin ehkä vähän kuulumisia kirjoittamaan. Ollaan täällä turistikaupungissa Carlos Pazissa aktiossa, jossa meitä on myös muita tiimejä eri puolelta maata ja maailmaa. Toimintaa riittää aamusta iltaan ja kun illalla tai yöllä kaatuu sängyyn, niin hyvä jos ehtii sanomaan kissa, kun nukahtaa. Meidät on majoitettu perheisiin ja mulla kävi hyvä "munkki", kun pääsin pastorin perheen kotiin ja siellä on pehmeä sänky ja kaikki mukavuudet, josta en tässä viitsi kovin tarkaan kirjoittaa ettei muut tiimin jäsenet kovin tule pahalle mielelle, kun osa nukkuu autotallissa ja patjoilla pitkin lattioita, mutta sen voin tässä varovasti mainita, että siellä on sellainen kiva uima-allas, jossa voin aina pulahdella, muut ei niin uimiseta tykkää paitsi Tarja. Uitiinkin eilen sellaisessa aika ruskean värisessä joessa, (saamme olla tosi kiitollisia, kun Suomi on tuhansien puhtaiden järvien maa) ja vaikka mulla ei ollut uikkareita mukana, niin  ei se menoo haitannu. Shortsit ja t-paita päällä se onnistui yhtä hyvin.
 Eilen käytiin evankelioimassa joen rannalla, jonne oli kerääntynyt paljon lomailijoita. Siellä oli hyvät "apajat," kertoa Jeesukseta, kun ihmisillä ei ollut kiire mihinkään ja saatiin hyviä keskusteluja. Mulla oli parina Kanadalainen Shannia, jonka tulkkas hyvin mun englantia espanjaksi, kun sain useimman ihmisen kanssa rukoilla pelastusrukouksen. Ensin ne sanoo, että Jeesus on heillä sydämessä, mutta kun kysyn, että onko heillä henkilökohtainen suhde Jeesukseen, niin ne sanovat ettei ole ja haluaisivat saada sellaisen. Yksi vanhempi nainen piti mua oikein kädestä kiinni ja pussasi sitä  liikuttuneena.
Täällä tuntuu, että evankeliointi on helppoo, kuin "heinän teko," ja ihmiset ovat vastaanottavaisia.
Kaikki kunnia Jumalalle. Olen tosi kiitollinen, että saamme olla Jumalan käytössä.
Nyt lähden konsettia katsomaan ja jatkan taas joskus.
Kiitos kaikille esirukoilijoille, jotka muistatte meitä. Olette Siunattuja!
Terkuin Marika