...taiteen harjotteluu..

..mä oon ite viime päivinä paljon miettiny ja rukoillu, pyytänyt Jeesukselta tietoo siitä missä tilassa meen. Tää meidän tahti on tiivis ja mä ite alan helposti omassa voimassa yrittää liikaa. Me mennään täällä kovassa kasvussa koko ajan ja astutaan jatkuvasti oman mukavuusalueen yli mutta mä tiedän että vaikka tuntuu vaikeelta niin ei Jeesus meitä tuskalla haluu kiusata eikä Jeesus halua että tekemisestä tulisi semmosta yrittamisen stressii. Tää on meidän kasvuu mitä Jeesus rakkaudessaan antaa. Meistä moni astu eilen alueen yli ja alko luottaa Jeesuksen voimaan. Mulla itellä oli oikeesti eilen kamppailu mut nopee sellanen et onko tää nyt sopivaa. Tämmönen keski-ikänen partaa kasvattava äijä näyttelee draamassa yhtä sanaa toistavaa koneen osaa ja itkee siinä vielä isoon ääneen melkeinpä puolet draamasta seuraten muita koneen osia jotka kiusaavat häntä. Mut tajusin et just maailman viisaudella ne asiat saa hankalaksi. Mä en oo pyrkimässä ammattimaiseksi draamaesiintyjäksi ja yritä onnistua jotta saisin hyväksyntää. Tämmöstä yrittää vihollinen syöttää mun päähän. Ja Jeesus anto mulle voiman ja rakkauden, mä saan viedä evankeliumia eteenpäin. Evankeliumia pitää viedä kaikin tavoin eteenpäin. Vihollinen on varastanut paljon muttei todellisuudessa ole luonut yhtään mitään. Näitten draamojen kauneus on just siinä että niissä todellinen rakkaus, sanoma jota vihollinen pakenee.
Mä sain itelle päivytystä Jeesukselta kun eilisiltana rukoilin ja tuli todella voimakas annos rakkaudentunnetta sitä Isän todellisuuta, taju siitä että ollaan yhtä ruumista. Eletään Herrasta ja olemme pyhiä. Me ollaan tiiminä kasvettu todella paljon muttei välttämättä sitä heti huomata. Mulle itelle eilinen päivä oli taas yks askel lähemmäs Jeesusta. Mä en draamoja tekemällä pääse lähemmäs Jeesusta mutta eilispäivänä ja tänäänkin oli Isän suunnittelemat draamaharjotukset ja olemalla kuuliainen, osallistumalla Isän suunnitelmaan astumalla oman alueen yli ja vaan luottamalla Jeesukseen. Sillä tavoin mä kasvan ja opin tuntee paremmin Jeesusta, oikeeta todellisuutta ja rakkautta. Mä jäin nyt tätä omaa kokemustani jakaa mutta meidän tiimillä olikin vähän semmonen ajatus että jokainen välillä kirjottas vähän omia aatoksiaan. Meillä alkaa kohtapuoliin tässä lähellä helluntaiseurakunnassa kokous. Tarja saarnaa, on ylistystä, rukousta, draamaa. Oltiin viime viikonloppuna siellä ja se on mahtava paikka. Sitten vielä Viron tiimille rakkaat, rakkaat terveiset ja Jarkko hävis sähköposti osote mutta jospa sä mahtavan tekstin teijän blogiin äkkiä tekaset..palataan..mut vielä tästä meijän keskuksesta. Eilis iltana tunnelma oli aivan huikee, ylistys ja laulu raikui, oltiin ku vanhoja hippejä jotka kuitenkin oli tajunnut todellisen rakkauden. Tää on pieni talo mut täynnä rakkautta. Yks kuva vielä rajusta draamasta, mä en uskalla kuvia oikeesti laittaa ilman meijän tiimin naisten lupaa kun muuten ne tukistaa..huono vitsi tähän lopuksi..Nää ihmiset täällä Jeesuksen rakkauden omia.. kuvassa minä ja Shayna kanadasta, perheestä kertovassa draamasta

-matkaaja Jari-