..tieta valmistamassa....

..se mita me ollaan saatu Jumalalta viime paivien aikana on huikeeta. Nyt ollaan siis takas cordobassa ja ollaan yhen helluntaiseurakunnan vieraana taa viikko. Meilla ei edelleenkaan oo omaa konetta kaytossa, ollaan nettikahvilassa joten pilkut oo ja aasta puuttuu. Ma kirjotin viimeeks mendozan kokemuksista ja siita keskuksesta jotain missa oltiin. Ma en mainiinu siita etta oltiin autiomaahan lahossa tieta rakentaa ja talla tiella on suuri merkitys. Joku naista argentiinan ywamilaista oli saanut nayn narkomaanien hoitokeskuksesta joka sijaitsee autimaassa kaukana kaikesta. Jumala haluaa pitaa kaiken tasta paikasta erillaan. Me lahettiin viideksi paivaksi ja neljaksi yoksi tekee tata tieta. Olosuhteet oli aika karut, asuttiin teltassa eika ollu suihkuja eika vessoja ja ruoka tehtiin noutiossa. Taa kuulostaa semmoselta kelpo retkielamalta ja kai siita vois semmostakin tehda mut kuitenkin me annettiin tosissaan kaikkemme talle tielle. Herattiin aamulla puoli kuusi ja syotiin aamupala, pidettiin hartaus ja lahettiin. Oltiin yhteen asti ja lahettiin syomaan. Pidettiin parin tunnin siesta, hartaus ja tiimiaika, valipala ja palattiin takas viiden aikaa tietaa tekee. Sita tehtiin niin kauan kun aurinko laski eli tohon yheksaan asti illalla. Meilla oli lapiot, kirveet, kuokat, haravat ja viidakkoveitset apuna. Kuumutta oli aurinkossa noin viiskyt astetta ja aurinko oli todella polttava. Mendozan sielunhoito tiimi oli ollut siella kuukauden ja me nelja paivaa. Mut ma tajusin ettei silla ajalla ollut siina valia. Jos Jumala ois halunnut meijan olevan siella puoli vuotta niin Han olisi myos meille sen voiman antanut siihen. Taa nelja paivaa oli mulle todella tarkee ja ma sain ite palatasiihen todellisuuteen, rakkauteen mita Jeesu mulle antaa. Ma mietin aina valilla omaa elaamaani ennen uudelleen syntymista. Mulle tuli muisto mieleen todella pahoista vierotusoireista reilut yheksan kuukautta sitten olin tosi tuskissani mutta kuitenkin siina tuskassa Jeesus oli mun vierella koko ajan odottaen ja tietaen etta kun ma avaan sydameni valolle niin ma tuun rakentaa tieta autiomaassa narkomaaneille.Meilla oli pari kertaa ylistysta, rukousta ja sanaa illan pimeydessa nuotion loisteessa. Siina ma koin tosi vahvasti sen ettei mikaan, mikaan korvike ja vihollisen valhe voi paasta pienesti edes lahellekaan sita minka Pyha Henki meille rakkaudessaan antaa. Me otettiin toisessa ylistyksessa ehtoollinen ja siina englantilainen Richard toi hyvin esiin sen kuinka Jeesus antoi kaiken meidan takia ja pelkastaan rakkaudesta. Ma muistin taas tuskan hetket yheksan kuukautta sitten ja koin valtavan rakkauden siita miten paljon Jeesus meita rakastaa. Nyt ma sain antaa omaa uhriani Jeesukselle tan tien kautta. Ma tiedan etta Jeesus rakasti mua silloin kun ma synnyin, rakasti mua yheksan kuukautta sitten vierotuksissani ja rakasti mua tieta tehdessani. Aina on rakastanut ja aina rakastaa, aina yhta paljon. Tien rakentaminen ei lisaa rakkautta mut tien rakentamisen kautta ma opin tuntee enemman Jeesusta, opin tajuamaan sen ettei Jumalan voimalla ole mitaan rajaa. Ma en oo itessani mitaan mut Jeesuksessa ma oon kaikki. Me saatiin tehda tieta Jeesukselle autiomaassa. Me saatiin paljon ja ma myos tajusin konkreettisesti rukouksen voiman. Tarja oli hoitanut yhen kanadalaisen kaverin katta. Taa kaveri on vapaaehtoistyossa mendozassa, hankala kaveri mut Tarjan rukous vapautti, Lauran rukouksen voiman ma taas ite konkreettisesti tajusin ja Marika rukoili itelleen lapimurtoa ja Jeesus senkin konkreettisesti naytti ja naista kaikista lisaa..loppuu aika..palataan
-matkaaja Jari