...totuutta kylteissä..

...me käytiin dts:n alkupuolella Perheniemessä ollessa evankelioimassa Kouvolassa. Me oltiin innoissaan ja lähettiin perjantai iltana Kouvolan keskustaan viemään totuutta ja rakkautta. Siinä oli mulla opettelemista kun se oli mun eka kerta elämässäni kun evankelioin. Mut sieltä jäi yks haave kun mä oisin halunnu ison Jeesus kyltin kanssa kävellä pitkin katua ja julistaa rakkautta. Nyt täällä se haave sitten toteutui ja semmosella isol tavalla vielä. Me lähettiin osa ryhmää keskiviikko aamuna tohon liki keskustaa olevalle kadulle jossa on isot liikenne valot. Ja meillä oli paljon eri kylttejä mukana joissa kerrottiin Jumalasta ja rakkaudesta. Rosio ja Fran jako meijät vielä kahteen ja osa sai kyltit käteen ja osa traktaatit. Mä sain ekaks kyltin ja tuntu kuulkaa upeelta mennä seisoo autojen eteen kun ne oli valoihin pysähtyny. Meitä oli aina neljä tai viisi kyltein autojen edessä ja osa kiilaili pysähtyneiden autojen välis työtäen trakuja ikkunasta sisään muttei tietänkään väkisin. Sit vielä kun kun katu oli mäessä eli mä näin autot alaspäin ja pitkän jonon monella kaistalla. Se oli niinkun mielenosotus mutta ilman mitään uhoa tai oikeudenvoittoo. Ihan vaan pelkkää totuutta ja rakkautta. Siin oli hyvä seurata ihmisiä ja erilaisia reaktioita. Oli upeeta seurata kun huulet liikku kun väki tavaili kylttejä. Tää oli Isän suunnitelmaa sen tajusin, nää kylttien lauseet jää ihmisten mieleen ja samaan aikaan kun jakaa traktaatteja niin sillä on kaksinkertanen vaikutus. Siemen jäi moneen ihmiseen itämään. Siinä samal kadul oli mies joka jako katolisen kirkon pyhimys juttuja. Jonkimoisia lappuja annettiin ihmisille autoihin ja sit se äijä keräs ne taas takasin. Piti antaa rahaa jos halus jonkinmoista siunausta ja suojelua. Kun me tultiin niin se kaveri vähän suutahti kun me hänen alueel ängetään. Mut minkäs hän voi kun meillä on Pyhä henki matkassa mutta sovussahan me siinä toimittiin. Mut oli jännä seurata kahta tapaa viedä ihmisille hengellisyyttä. Toisessa oli armo ja rakkaus sitten toisessa epätoivo ja ahneus. Totuus ja valhe yhdessä samalla kadulla. Enkä mä tarkota nyt tätä miestä tuomita hänen kun täytyy saada elantonsa vaan mä tarkotan sitä että kaikin tavoin täytyy vallata viholliselta mestoja takasin. Vihollinen oli varmaan tosi raivoissaan kun me tultiin tälle miehellekin näyttää ettei rakkaudesta tarvii maksaa. Maailma on täynnä sitä vihollisen valhetta että Isän rakkaudesta kun maksaa niin saa siunausta enemmin. Varsinkin tääl etelä-amerikassa suuressa katolisuuden alueella tää valhe pätee. Ihmiset anto kehuja sille mitä me siin Jeesuksen apuna tehtiin ja lopulta Alejanrokin tälle lappukaverille evankelioi. Mä oon täs nyt viime päivinä tajunnut ettei oo mitään estettä millekään tavalle evankelioida. Vihollinen yrittää valhellaan varastaa muttei osaa mitään luoda. Tajusin et on tosi tärkeetä mennä rohkeesti uusiin mestoihin ja vaan viedä valoa pimeyteen. Pimeyden täytyy väistää aina valoa. Meillä oli kylteissä valo ja ihmiset näki ne. Me tehtiin tää sama homma vielä torstainakin ja tää viikko on ollut mulle ainakin semmosta päivitystä Jeeuksesta minussa et tuntuu virtaa koko ajan mut kuitenkin mä meen nyt nukkuu tos vieressä argentiinan porukka taas uusia kylttejä väsää, huomenna lähetään puistoon raamattu maratoniin, täst ja kaikesta muusta lisää..
-matkaaja jari-

Tässä nuorten konserttia odotellessa, ehdin ehkä vähän kuulumisia kirjoittamaan. Ollaan täällä turistikaupungissa Carlos Pazissa aktiossa, jossa meitä on myös muita tiimejä eri puolelta maata ja maailmaa. Toimintaa riittää aamusta iltaan ja kun illalla tai yöllä kaatuu sängyyn, niin hyvä jos ehtii sanomaan kissa, kun nukahtaa. Meidät on majoitettu perheisiin ja mulla kävi hyvä "munkki", kun pääsin pastorin perheen kotiin ja siellä on pehmeä sänky ja kaikki mukavuudet, josta en tässä viitsi kovin tarkaan kirjoittaa ettei muut tiimin jäsenet kovin tule pahalle mielelle, kun osa nukkuu autotallissa ja patjoilla pitkin lattioita, mutta sen voin tässä varovasti mainita, että siellä on sellainen kiva uima-allas, jossa voin aina pulahdella, muut ei niin uimiseta tykkää paitsi Tarja. Uitiinkin eilen sellaisessa aika ruskean värisessä joessa, (saamme olla tosi kiitollisia, kun Suomi on tuhansien puhtaiden järvien maa) ja vaikka mulla ei ollut uikkareita mukana, niin  ei se menoo haitannu. Shortsit ja t-paita päällä se onnistui yhtä hyvin.
 Eilen käytiin evankelioimassa joen rannalla, jonne oli kerääntynyt paljon lomailijoita. Siellä oli hyvät "apajat," kertoa Jeesukseta, kun ihmisillä ei ollut kiire mihinkään ja saatiin hyviä keskusteluja. Mulla oli parina Kanadalainen Shannia, jonka tulkkas hyvin mun englantia espanjaksi, kun sain useimman ihmisen kanssa rukoilla pelastusrukouksen. Ensin ne sanoo, että Jeesus on heillä sydämessä, mutta kun kysyn, että onko heillä henkilökohtainen suhde Jeesukseen, niin ne sanovat ettei ole ja haluaisivat saada sellaisen. Yksi vanhempi nainen piti mua oikein kädestä kiinni ja pussasi sitä  liikuttuneena.
Täällä tuntuu, että evankeliointi on helppoo, kuin "heinän teko," ja ihmiset ovat vastaanottavaisia.
Kaikki kunnia Jumalalle. Olen tosi kiitollinen, että saamme olla Jumalan käytössä.
Nyt lähden konsettia katsomaan ja jatkan taas joskus.
Kiitos kaikille esirukoilijoille, jotka muistatte meitä. Olette Siunattuja!
Terkuin Marika

Valokuvia lisää...

Evankeliontireissulla yhdessä Mendozan dts:n, summer of missionin sekä Carlos Pazin nuorten kanssa. 

Liikennevaloevankelistat paluumatkalla...

Ahkerat sankarimme Laura ja Johanna työpalvelussa paikallista rikkakihveliä ja rikkalapiota käyttäen.

Heini ja Francesca ikkunan pesussa...

Meillä ei ole vapaa-ajan ongelmia, koska sitä ei juurikaan ole...jokainen lepohetki on kullan arvoinen.

...Kiitosta Jeesukselle..

...tänne kun saavuttiin tiistai iltapäivän aikaan niin siinä tuli valtava yksinäisyyden tunne. Mä olin parina edellispäivänä vähän kuumeessa ollu sekä jonkinmoista vatsatautii siinä käyny läpi. Fyysinen olo ei ollu palautunut kohilleen ja mieli oli herkkä kaikelle ilkeelle tökkimiselle. Sitähän vihollinen heti kokeilee ja yrittää saada meitä valheen olotilaan. Mä sain tiistaina vapautuksen työpalveluksesta ja makailin siinä patjalla. Meitä nukkuu kymmenkunta äijää samassa huoneessa patjoilla ja minä aloin siinä miettimään että mä oon ainoo suomalainen mies siinä, entinen narkomaani ja helposti monii kaksvuotta vanhempi, ylikin. Mitä mä oikein täällä teen ja sitä alko työntyy nopeeseen eristäytyneisyyden tilaan, oma säälintunne tuli mukaan. Siinä mä rukoilin ja kysyin et tähänkö mä nyt lopahdin Jeesus, mitä mä nyt teen? Ne tunteet siinä on todellisii eikä sellasii et oisin ne voinu vaan ohittaa. Rukoilin ja Jeesus alko vastaamaan, Jeesus käski ylistämään ja käski tekemään päätöksiä. Siis päätöksiä valhetta vastaan, päätöksiä rakkauden puolesta. Mä sain  alkaa ymmärtää sitä kaikkee mitä olin lähikuukausien aikana Jumalalta saanut, tajua siitä miten hyvä ja rakkautta täynnä oleva Herra meillä on. Mä oon tosi alkuvaiheessa omassa hengellisessa kasvussani ja mulla on jano, mulla on kiire saada paljon, mä haluun rakkautta, mä haluun päästä lähelle Jeesusta ja haluun olla Pyhän hengen palveluksessa. Mä meen omien sen hetkisten Isän antamien rajojen yli ja lähen kokemusten perään. Mä kävelen Jeesuksen ohi ja yritän omassa voimassani. Siinä mä sitten tajusin et väliin tuntuu tosi huonolta ja mieli menee maahan mutta siinä tilassa Jeesus just pyytää et kato tässä Hän on ja mä voin kertoo omat tuskani. Mä kiitin ja ylistin, tein päätöksen rakastaa ja vaan rakastaa joka ainoota ihmistä ja tänä aamuna sitten kun ylistettiin ja rukoiltiin niin Pyhä henki kosketti mua ja sain todeta miten mahtava tää viikko on ollut. Tää homma on kyllä koko ajan niin huikeeta etten millään pysty käsittää mitä kaikkee oon saanu ja miten paljon on saanu hengellisesti kasvaa. Täällä me Jumalan lapset ollaan, kuka mistäkin niin sillei ei oo loppujen lopuksi mitään välii. Eikä se englannin puhuminen oo tosiaankaan enää ongelma, tottakai siinäkin kielitaito ajan myötä vaan kehittyy. Laurakin se nukkuu tuolla jonkin matkan päässä, yhdysvalloista ja argentiinasta olevien naisten kanssa eikä ois Laura varmaan joku aika takaperin kuvitellutkaan semmosta tekevänsä. Englannin kielen pelko ei enää oo Lauralle pelko vaan Jumala vie rakkaudessaan eteenpäin ja oikeeseen todellisuuteen. Laura on mennyt eteenpäin tosi lujaa. Tänään oli pelleksi puettuna draamaa vetämässä kaupungin keskustussa ja täällä on ihmisii paljon. Vaikka tässä hulinassa ollaan väliin vähän  tiiminä hajaannuttu niin kyllä meidän me aina yhteen palaamme. Marika on siinä tärkeessä osassa ettei päästä eksymään liiaksi toisistamme ja se tosi hyvä juttu koska me ollaan Perheniemen Mgdts ja se pitää. Ansku tos kirjotti hyvin tästä tuohusta siis elämänmenost täällä. Anskus mä ihalen sitä ettei oo tilannetta mihin se ei ois valmis. Tosi rohkeesti menee eteenpäin. Johannassa on valtavasti viisautta ja herkkyyttä. Se herkkyys tuo sen aitouden ja se on väliin Johannalle rankkaa. Mut se rohkeus on kuitenkin valtava kun Johanna pistää ittensä peliin vaik ois miljoona ihmistä ympärillä. Mut se on tietysti Johannalle rankkaa kun joutuu Isän suunnitelmas, miten se Tarja sanokaan, tiimin varaventtiili olee. Muut tiimiläiset ei uskalla sitä mitä Johanna uskaltaa. Heini on mahtava myös, siin semmosta ittensä peliin laittamista ettei mitään rajaa ja kaikki Jumalan kunniaksi. Heinin kans on mukava evankelioida kun se menee niin täysin Jeesuksen varassa. Mä en tiedä tajuuko Tarja itekään miten totaalisesti Jumala häntä käyttää ja mä oon niin paljon saanu oppii Tarjalta mitä aito pyytettömyys on. Sanna ja Beto ei oo tällä viikolla ollut meidän tiimin johdossa mut niiltä mä kuitenkin se rohkasun oon hakenu. Sannassa on Isän viisautta paljon ja Betossa taas sitä nöyryyttä mitä Isältä joka kerta rukoilen. No tää meni nyt vähän tämmöseksi henkilökerronnaksi mun näkökulmasta. Mut seuraavaan juttuun lähtee tulee niitä mihin Jumala meitä on täällä vieny. Mä sain kokee mun unelman kun banderolleilla sain viedä evankeliumia eteenpäin. Se on tosi huikee olo kun vilkaaseen liikenteeseen hotellien ja liikkeitten keskelle pääsee liikennevaloissa autojen eteen seisoo, seis! Jumala on rakkaus jne. kyltit kädessä seisoo. Muiden jakaessa trakuja autoihin. Evankeliumia täytyy viedä kaikin keinoin eteenpäin..ens kerralla näistä lisää..
-matkaaja Jari-

Arkielämän havaintoja; osa 2

Terveisiä täältä kaukaa! Tässä Ansku taas. Joku sanoi tänään, että ollaan puolivälissä matkaa. Hurjan nopeasti on mennyt viikot. Täällä on ihan huippua! Pohdittiin joku ilta tyttöjen kanssa, että mitä kaipaa Suomesta ja mä totesin kaipaavani omaa puhelintani, koska siinä on niin paljon musiikkia (täällä mukana vanha, jonka 50 kappaletta oon kuunnellu jo kyllästymiseen asti....). Oon huomannut olevani aika sopeutuvaa sorttia, joten en ikävöi Suomea ainakaan vielä.

Elämä täällä on kuitenkin hyvin erilaista. Monet asiat on niin helppoja ja yksinkertaisia Suomessa. Esimerkiksi menet lähi-Saleen ja saat sieltä kaiken tarpeellisen tehdäksesi ruokaa. Täällä leivät, lihat, hedelmät ja kuivatavarat on eri kaupoissa, joten kauppareissuun menee paljon enemmän aikaa (paitsi joissain supermarketeissa ja siellä on taas huomattavasti kalliimpaa). Ja suomalaisille kauppojen valikoimat välillä aiheuttaa hilpeyttä. Leipää on muutama erilainen, mut sit taas voileipäkeksejä on valtavat hyllymetrit (ja ainakin päältäpäin kaikki ihan samanlaisia) :D Täällä ihmisten ruokavalio on hyvin erilainen ja sokeripainotteinen. Siltí ihmiset on pääosin tosi hoikkia.

Siivoustavat ja yleinen hygienia taas on sitä luokkaa, että leikkaussalisairaanhoitajan tyttärenä on parempi pitää silmät kiinni, sillä tieto lisää tuskaa ja vain toivoa parasta. Ihmiset täällä on tottunut siihen, mutta meidän vastustuskyvylle se ei taida aina olla hyvä juttu. Mä sairastuin itse viikko sitten. Mulle nousi kova kuume ja epäiltiin auringonpistosta. Se ei kuitenkaan helpottanut ja sitten aloin ripuloida ja oksentaa. Lopulta olin niin huonossa kunnossa, että mut käytettiin sairaalassa ja sain siellä tipan. Sen jälkeen alkoi parantuminen ja nyt on taas kaikki hyvin.Vatsaongelmia on nyt alkanut olla vähän yhdellä sun toisella.

Ollaan oltu tosi tiiviistí yhdessä nyt jo monta viikkoa. Aattelin, et se tulisi olemaan välillä tosi vaikeaa ja rasittavaa, mutta ainakin vielä on mennyt pääpiirteittäin tosi hyvin ja joskus kohtuullisesti. Välillä alkaa joku asia nyppiä, mutta kymmeneen laskeminen jo auttaa paljon. Palvelevaa asennetta ja omasta edusta luopumista mä ainaki tänne tulin opettelemaan.

Nyt ollaan Carloz Pazissa, argentiinalaisten lomakaupungissa viikon verran paikallisessa seurakunnassa. Meitä on kolmenkymmenen hengen porukka; kolme DTS:ää ja staffilaisia Córdobasta sekä muutamia muita. Kunnon kielten sekamelska, kun kielinä toimii espanja, suomi ja englanti. Mä oon nauttinut ihan täysillä uusiin ihmisiin tutustumisesta ja mun englantikin on parantunut todella paljon. Ja täällä on vielä tosi helppo puhua, kun nääkään ei kaikki osaa kovin paljoa. Tänään oltiin jakamassa ihmisille kutsuja seurakuntaan liikennevaloissa odottaville autoille ja sitten meillä oli sellaisia julisteita, joissa heräteltiin ihmisiä ajattelemaan. Ja ensimmäistä kertaa se oli mun mielestä kivaa. Suomessa oon aina vähän nyrpistellyt lappujen jakamiselle.

Pidin ekan saarnani nuortenillassa pari viikkoa sitten. Puoli vuotta sitten en olisi voinut kuvitella joskus pitäväni saarnaa, koska mitä sanottavaa mulla muka olis. Nyt otin aiheekseni seurustelun ja saarna syntyi todella helposti. En jännittänyt ja mulla oli jopa tosi hauskaa puhuessani. Täällä huomaa ylittävänsä itsensä ja välillä voi tajuta, että joku onkin kivaa. Eri ihmisillä on aika erilaisia juttuja, jotka tuntuu vaikeilta. Mulle yleisön edessä oleminen on todella helppoa laajan Joykids-kokemuksen ansiosta. Mulle taas vaikeaa on kohdata yksi tuntematon ihminen. Ja toinen haaste on, että oon persoonaltani niin tasainen ja realisti, että Jumala meinaa välillä unohtua, kun pärjään itsekin. Muilta opettelen rukoilevaa asennetta.

Mä mietin paljon tulevaisuuttani. Mitä teen DTS:n jälkeen? Mitä Jumalalla on varattuna mulle? Uskallanko astua siihen, vai järjestelenkö itse asiat parhaaksi näkemälläni tavalla? Mitä jos Jumala kutsuisi mut joskus jonnekin ulkomaille, olisinko valmis lähtemään? Suomessa kaikki on niin helppoa. Mitä ihminen tarvitsee elääkseen ja ollakseen tyytyväinen. Kuulin, että juutalaisille rikkaus tarkoitti sitä, että osaa olla onnellinen siinä tilassa eikä rikkautta mitata lompakon paksuudella.Sitä mäkin haluan ja tällä hetkellä voin sanoa olevani täysin rikas :) Tulevaisuudessa kaikki on avoinna, mutta uskon, että Jumala johdattaa mut juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, niin kuin tähänkin saakka.

Tällaisia sekalaisia ajatuksia, toivottavasti nautitte!

Matkaaja-Ansku

...taiteen harjotteluu..

..mä oon ite viime päivinä paljon miettiny ja rukoillu, pyytänyt Jeesukselta tietoo siitä missä tilassa meen. Tää meidän tahti on tiivis ja mä ite alan helposti omassa voimassa yrittää liikaa. Me mennään täällä kovassa kasvussa koko ajan ja astutaan jatkuvasti oman mukavuusalueen yli mutta mä tiedän että vaikka tuntuu vaikeelta niin ei Jeesus meitä tuskalla haluu kiusata eikä Jeesus halua että tekemisestä tulisi semmosta yrittamisen stressii. Tää on meidän kasvuu mitä Jeesus rakkaudessaan antaa. Meistä moni astu eilen alueen yli ja alko luottaa Jeesuksen voimaan. Mulla itellä oli oikeesti eilen kamppailu mut nopee sellanen et onko tää nyt sopivaa. Tämmönen keski-ikänen partaa kasvattava äijä näyttelee draamassa yhtä sanaa toistavaa koneen osaa ja itkee siinä vielä isoon ääneen melkeinpä puolet draamasta seuraten muita koneen osia jotka kiusaavat häntä. Mut tajusin et just maailman viisaudella ne asiat saa hankalaksi. Mä en oo pyrkimässä ammattimaiseksi draamaesiintyjäksi ja yritä onnistua jotta saisin hyväksyntää. Tämmöstä yrittää vihollinen syöttää mun päähän. Ja Jeesus anto mulle voiman ja rakkauden, mä saan viedä evankeliumia eteenpäin. Evankeliumia pitää viedä kaikin tavoin eteenpäin. Vihollinen on varastanut paljon muttei todellisuudessa ole luonut yhtään mitään. Näitten draamojen kauneus on just siinä että niissä todellinen rakkaus, sanoma jota vihollinen pakenee.
Mä sain itelle päivytystä Jeesukselta kun eilisiltana rukoilin ja tuli todella voimakas annos rakkaudentunnetta sitä Isän todellisuuta, taju siitä että ollaan yhtä ruumista. Eletään Herrasta ja olemme pyhiä. Me ollaan tiiminä kasvettu todella paljon muttei välttämättä sitä heti huomata. Mulle itelle eilinen päivä oli taas yks askel lähemmäs Jeesusta. Mä en draamoja tekemällä pääse lähemmäs Jeesusta mutta eilispäivänä ja tänäänkin oli Isän suunnittelemat draamaharjotukset ja olemalla kuuliainen, osallistumalla Isän suunnitelmaan astumalla oman alueen yli ja vaan luottamalla Jeesukseen. Sillä tavoin mä kasvan ja opin tuntee paremmin Jeesusta, oikeeta todellisuutta ja rakkautta. Mä jäin nyt tätä omaa kokemustani jakaa mutta meidän tiimillä olikin vähän semmonen ajatus että jokainen välillä kirjottas vähän omia aatoksiaan. Meillä alkaa kohtapuoliin tässä lähellä helluntaiseurakunnassa kokous. Tarja saarnaa, on ylistystä, rukousta, draamaa. Oltiin viime viikonloppuna siellä ja se on mahtava paikka. Sitten vielä Viron tiimille rakkaat, rakkaat terveiset ja Jarkko hävis sähköposti osote mutta jospa sä mahtavan tekstin teijän blogiin äkkiä tekaset..palataan..mut vielä tästä meijän keskuksesta. Eilis iltana tunnelma oli aivan huikee, ylistys ja laulu raikui, oltiin ku vanhoja hippejä jotka kuitenkin oli tajunnut todellisen rakkauden. Tää on pieni talo mut täynnä rakkautta. Yks kuva vielä rajusta draamasta, mä en uskalla kuvia oikeesti laittaa ilman meijän tiimin naisten lupaa kun muuten ne tukistaa..huono vitsi tähän lopuksi..Nää ihmiset täällä Jeesuksen rakkauden omia.. kuvassa minä ja Shayna kanadasta, perheestä kertovassa draamasta

-matkaaja Jari-

...artclass in cordoba..

..nopea selvitys meijän aamupäivän draama harkoista. Me saatiin eilen opetusta pyhyydestä ja siitä mitä se on.
Meijän täytyy antaa ittemme kokonaan ja täysillä Jeesukselle ja tajuten et sen mitä teemme niin unohdamme itsemme ja olemme totaalisesti Jeesuksen varassa. Tää oli mun lähtökohta kun lähettiin harjotteleen ja tekeen draamaa. Meit oli iso porukka ja me oltiin loistavii. Varsinkin Heini tekee upeeta suoritusta ja urhee anskukin pääs taas toimiin mukaan. Me kun ollaan Jeesuksen varassa niin kaikki on mahdollista, meil jatkuu viel draamaharkat ja Mafe joka tulee kolumbian suunnasta ohjaa meitä loistavasti. Palataan..
-matkaaja Jari

Cordoban eka viikko

Hola! Meille on tosiaan tapahtunut täällä niin paljon ja ollaan saatu olla niin monessa mukana, ettei sitä tajuakaan. Jari jo kirjoittikin hienosti kotikäynnistä ja slummivierailusta. Molemmissa paikoissa ja lisäksi tänään slummin kotikokouksessa Jari todisti rakkaudella Jumalan työstä hänen elämässään. Slummin ihmiset sanoivat, että tämä pitää monen kuulla ja siksi he tulivatkin uudelleen tänään kuulemaan, kuinka Jeesuksen rakkaus muuttaa ihmisen elämän. Diego, joka oli katkaissut moottoripyöräonnettomuudessa jalkansa, otti Jeesuksen sydämeensä Vapahtajana. Siitä tuli suuri ilo, koska hän ensin vastusti, mutta Pyhä Henki aukaisi hänen sydämensä ottamaan sanan vastaan. Mursimme myös sukukirouksia hänen kohdallaan, koska siinä suvussa oli jalka mennyt poikki monelta ja jopa koiralta oli jalka poikki ja se ontui. Jeesuksen nimessä ja veressä on voima! Jeesus kantoi Golgatan ristillä kaikki kiroukset ja saamme myös sitä julistaa ja rukoilla jokaisen elämään. Toisen Korinttolaiskirjeen sana 6:1-2 kävi toteen: "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." Diego tuli tänään slummin kotikokoukseen, joka pidettiin uskovassa 8-lapsisessa kodissa. Se oli suuri kiitosaihe! Annoimme Diegolle eilen oman Uuden Testamentin Psalmien ja Sananlaskujen kera ja hommaamme hänelle vielä koko Raamatun. Tänään hänen puolestaan rukoiltiin kokouksen lopussa ja evästettiin Raamatunkohdilla, mitä hän voi lukea. Hän kutsui uskovia miehiä kotiinsa kylään. Kyllä Jumala on hyvä! Muistetaan Diegoa rukouksin jatkossakin, sillä hänellä on ollut rankka elämä, mm. hänen oikea silmänsä ammuttiin muutama vuosi sitten. Uskomme Herran muuttavan hänen elämänsä kokonaan. Hän sai ilon ja rauhan.

Diegon sisko Loren, joka on avainhenkilöitä slummissa ja hänen suojeluksessaan siellä voidaan käydä, oli myös kokouksessa ja hän toi sinne muitakin. Hän on joutunut kärsimään jatkuvista keskenmenoista ja rukolimme hänelle vauvaa. Hänellä on yksi lapsi ennestään ja hän niin haluaisi lisää lapsukaisia. Meillä oli tosi siunatut rukoukset hänen puolestaan tiistaina. Taivaallinen Isä avaa tilanteet ja sydämet. Kaikki kunnia Hänelle!

Evankelioimme eilen tämän seudun keskustassa ja rukoilimme ihmisten puolesta. Sama tapahtui tänään Cordoban ydinkeskustassa. Moni halusi rukoilla itse syntisen rukouksen ja saada puhtaan sydämen. Rukoilimme myös muiden asioiden puolesta esim. lapset, terveys, oikea puoliso, paraneminen sairauksista, Jumalan rakkauden kokeminen ja Herran seuraaminen ja oikeat valinnat ym. ym. Saamme tehdä todella tärkeää työtä Jumalan elopelloilla eikä se ole ollenkaan tylsää! Se on mielenkiintoista ja aina tulemme innostuneina keikoilta majapaikkaamme, vaikka saatamme väsyneinä lähteä matkaan. Herran läsnäolo virkistää ja antaa uuden voiman ja ilon. Oma usko aina vahvistuu, kun saa todistaa. Suosittelemme sitä kaikille!

Keskiviikkoyön keikka prostituoitujen parissa oli todella mielenkiintoinen ja palkitseva. Siitä riittäisi paljon kerrottavaa, mutta lyhyesti voidaan sanoa, että työlle on suuri tarve. Lähes jokainen itsensä myyjä haluaisi lopettaa hommat, kun vain olisi mahdollisuus. Rukoiltiin monia pelastusrukouksia, voimaa päästä pois kadulta, parempaa hyvää työpaikkaa, lasten puolesta ym. Yksikin 48-v nainen itkien sanoi, että hyvä, kun tulette tänne kadulle rukoilemaan puolestamme ja kertomaan Jumalan rakkaudesta. Työtä on niin paljon kuin jaksaa tehdä. Jumala on avannut monia ovia Cordoban Missionuorille viedä evankeliumia.
Ikävintä katutyössä oli suuri miesten joukko, jotka halusivat olla naisia. He olivat käyneet monissa leikkauksissa ja Jumalan luoma kroppa oli yritetty muuttaa muuksi. Tuntuu niin pahalta, mihin heidän elämänsä oli ajautunut, mutta Jumala rakastaa valtavasti jokaista ja haluaa eheyttää ja parantaa ja hoitaa.
Argentiinassa tuntuu olevan oikein buumi muuttua miehestä naiseksi, sillä valtakunnallisen tosi-tvn voittajakin oli kaunis nainen, joka oikeasti oli mies. Häntä media pitää nyt idolina ja mallina. Kunpa tulisi parempia malleja ja esimerkkejä lapsille ja nuorille!

Tulkoon läpimurtoja näille kaikille osa-alueille niin lapsityöhön, katuevankeliointiin, slummityöhön, huumetyöhön kuin prostituoitujen parissa tehtävään työhön! Sen huomasi, että erityisesti lapset ja nuoret ottivat evankeliumin hyvin vastaan. Kasvakoon Argentiinassa uusi sukupolvi Jumalan miehiä ja naisia!

Alla vielä joitakin valokuvia. Nyt kuvia on vähemmän, koska slummiin ja kaduille yöaikaan ei voi ottaa turvallisuuden tähden kameraa mukaansa. Olisi paljon mielenkiintoista kuvattavaa, mutta jääköön tilanteet omiin muistoihimme. Emme halua vaarantaa kenenkään henkeä.
-matkaaja Tarja

  Lauantaiaamupäivän slummilasten kerho aamupaloineen ja lounaineen. Oikealla Cordoban helluntaiseurakunnan nuortenillassa esitämme Amen-draaman ja Johanna kertoo siitä sujuvasti Sannan tulkatessa. Alla vasemmalla rukouspalvelua, johon koko srk tuli Anskun hyvän seurusteluopetuksen jälkeen.

Cordoban basella Beto ja Natso ja Pablo vetävät ylistystä. Basen johtaja Huan saarnaa palavasti Sannan tulkaamana.

Pieni moottoripyöräilijä Eze ja aina niin iloisena!

Cordoban Missionuorten toimitakeskuksessa lounaalla. Kansainvälistä meinikiä...argentiinalaisia, suomalaisia, kolumbialaisia, amerikkalainen, kanadalainen, perulainen...

Työpalvelussa on tunnelmaa...
tiskatessa aika hurahtaa...
Jaria naurattaa...

Katuevankeliontitiimiä lähdössä palveluksen työhön: Fransesca USA:sta Jarin ja Juulian kaverina.

Cordoban uljas kirkko ja yliopisto.

Cordoban modernissa kauppakeskuksessa riittää ihmettelyä...

....kasvua..

...täällä tapahtuu koko ajan niin lujaa asioita et ei ihan heti tajuu miten lujaa sitä kasvaa hengellisesti. Mä tarkotan sitä et me kohdataan ja ollaan semmosissa tilanteissa että tuntuu onko täs jossain leffassa. Mä kerroin viime tekstissä siitä kun käytiin slummissa evankelioimassa ja pyytämässä ihmisiä perjantain kokoukseen. Ja meillähän oli semmonen nopee tarkotus käydä vaan pyytämässä. Meidät kutsuttiin yhen talon pihaan ja tuotiin penkit. Siinä juotiin matea ja täytyy sanoo että Johanna urheesti ekan kupin aivan tulikuumaa juomaa pillistä imasi. Ja kun samaa kuppia ja pilliä käytetään eikä sitä välillä pestä eikä slummissa hygenia oo ihan taattu mutta ei Johannaa eikä meitä muitakaan sit haitannut. Sitten aukesi mulle mahdollisuus todistaa ja siinä mä tajusin vahvasti miten voimaakkaasti rakkaudessaan Jeesus haluaa meitä yhdistää. Ja Tarja sai myös todistaa ja se oli niin vahvaa todistusta Jumalan rakkaudesta. Se kosketti naista todella syvältä koska asiat ovat samat ollaan sitten slummissa tai Suomen Vaasassa. Jumalan rakkaus ja halu parantaa on myös aivan sama. Oli niin upeeta tuntee Jeesuksen läsnäolo ja rakkaus. Tajuta se että me ihmiset kun vaan annetaan elämä kokonaan Jeesukselle niin se on tärkeintä. Naisen veli on ollut vastaan eikä ole ennen halunnut rukousta itsensä puolesta mutta nyt hän otti Jeesuksen elämäänsä. Se asia on vaan niin vahvasti tajuttava että Jumala ei katso asuinpaikkaa vaan Hän katsoo todellisuuteen, näkee sydämen ja antaa kaiken,antaa rakkauden. Tää oli meille todella kasvattavaa ja kun tajuaa ettei estä Jeesuksen toimintaa, jää itse taustalle ja antaa Pyhän Hengen toimia. Mä saan paljon rohkeutta Tarjan niin rakkaudellisestä voimasta lähestyy ihmisiä ja me toimitaan Isän suunnitelemana tiiminä hyvin ja kun saadaan vielä koko ajan tutustuu uusiin ywamilaisiin eri maista niin mikäs tässä. Mulle itelle on ollut haastavinta puhuu englantii, mä ymmärrän kaiken mitä mulle puhutaan mut mä yritän puhuu heti täydellisesti ja meen nopeesti lukkoon. Siinä asiassa Alex joka on brittiläis-argentiinalainen kannusti mua ja sano pelon tulevan vihollisen valheesta. Meillä on rohkeet puhujat Ansku, Tarja ja Marika mut nyt me muutkin ollaan sit alettu puhuu rohkeesti. Heini puhuu rohkeesti vaikkei aina mee ihan oikein. Johanna on itse asiassa taitava puhuu mut menee samalla lailla väliin lukkoon kun minä. Laura kärsii huonoo itsetuntoo englantinsa takii. Mutta Laura oli eilen kolumbialaisen pojan kanssa kahelleen evankelioimassa Cordoban kadulla ja siinä samassa todisti englanniksi. Johanna ei enää arkeile puhuu yhtään ja tuntuu et väliin englantii tulee enemmän kun suomee. Itekin oon saanu todistaa englanniksi ja eilen olin  amerikkalaisen kanssa kahelleen kadulla evankelioimassa. Eli älä vihollinen luule et voit enää meitä lannistaa ettei muka uskalleta. Me oltiin viime yönä evankelioimassa Cordoban punasten lyhtyjen kadulla eli mentiin prostitoitujen pariin. Tää paikka sijaitsee aika liki Cordoban keskustaa ja on todella pimeitten voimien vallassa. Ekaks rukoiltiin ja sitten jakauduttiin ryhmiin. Mä tajusin että tässä on voimakas tarkotus vapauttaa katuja henkivaltojen alta. Marika, Laura, minä ja sitten Rosario joka on kotoisin Perusta ja kuuluu Mendozan dts staffiin sekä vielä argentiinalainen poika Mendozan dts:tä. Marika on muuten armotettu katuevankelista, sen oon tiennyt mut tässä se tuli vahvasti esiin. Tavattiin ekaks ihan naisen näkönen mies joka oli siis leikannut itsensä naiseksi. Siinä tajus vahvasti sen miten vihollinen tulee ainoastaan tappamaan, tuhoamaan ja valehtelemaan. Mä mietin itteeni ja suhtautumista tähän naismieheen eli tuomitsenko ja alan kauhistelee vai haluunko olla vaan oikeesti välittämättä. Tämä mies on kuitenkin jo kohdussa ollut Isän rakkaudessa suunnittelema ja Isällä on edelleen suunnitelma ja rakkaus häneen. Ihan samal tavalla kun minuunkin. Me ollaan Jumalan lapsia ja mä tiedän että Jeesus rakastaa häntä niinkun muakin. Tässä mä tajusin miten paljon tarviin nöyryyttä ja kasvuu, tarviin koko ajan rakkautta ihan niinkuin tää mieskin. Vihollinen oli päässyt tuhoamaan identiteetin, saanut miehen totaalisen valheen alle. Mies ei antanut rukoilla puolestaan mutta rukoillaan me kuitenkin kaikki. Saatiin kokee rakkauden voima ja Rosario joka on rakkautta täynnä rukoili pelastusrukouksen ja samankaltainen mies otti Jeesuksen vastaan. Elikkä taivaassa iloitaan, aikasemmassa katuevankelioinnissa Sanna sai rukoilla kahden tytön puolesta jotka otti Jeesuksen vastaan eli mahtavaa riemua ja iloa. Mä haluun palata tähän prostituutioevankelioinnin pariin vielä myöhemmin, pitää koota kaikilta palautetta siitä. Sitä on ollu aika tiivis päivä tänään mut Beton opetus aamulla oli tosi hyvä ja sen jälkeinen ylistys ja rukous anto mulle voimaa sekä rakkautta. Eilisyöstä tajusin kuitenkin miten paljon meidän pitää vaan rukoilla, rukoilla vihollisen valhetta vastaan. Mutta Jeesus rakastaa eikä rakkaudessa ole pelkoo.. Anskun urheutta mä kehun vielä tähän lopuks ja huomenna taas lisää..
-matkaaja Jari-

..Jumalan rakkaudesta..

...tää viikko on ollu suht kiireinen ja oon itessäkin väliin huomannu pientä väsymystä. Mut tää on jotain niin kasvattavaa mitä ei pystyny tajuumaankaan. Eilis iltapäivänä kun tonne toiselle talolle astelin niin mä mietin miten mä en tunne näitä seutuja mitenkään vieraaks. Mä oon Cordobassa Etelä-Amerikassa aivan slummi alueen vieressä ja tosiaankin vaarallisella seudulla. Toi mun huonekaveri Dane on pari kertaa ryöstetty kun se on toiselta talolta sitä samaa matkaa kävelly. Dane on tuolta Pohjois-Amerikan puolelta ja staffissa täällä. Mut mä mietin onko se Jumalan suunnitelma ettei nää seudut oo vieraita ja kun muilla tiimiläisillä on käsittääkseni saman kaltasta tunnetta, sitä vaan menee Jumalan suunnitelmassa. Mut koittaa vihollinenkin koko ajan saada meitä horjahtelee ja tuntee epävarmuutta. Me oltiin eilisiltapäivänä tekee katuevankeliointii tässä naapurustossa ja Sanna, Hese, Johanna, Marika ja Laura sekä minä mentiin yhteen taloon siinä. Sanna sano ettei he oo oikein siinä vielä päässeet kertoo Jeesuksesta. No, mehän mentiin ja siinä oli mies, nainen ja lapsi pihalla. Ne oli sisaruksia ja lapsi oli naisen, kysyttiin mitä aattelevat Jeeuksesta. Kumpikin uskoi ja piti Jeesusta sydämmessään omalla tavalla. Mies oli pari viikkoo päässy vankilasta ja nainen on kuulemma tän seudun yks isoimmista huumediilereista. Tajusin et vaikka molemmat uskovat niin pelko oli molemmilla vielä sydämessään ja vihollisen ote vahva. Mies oli vankilassa yritetty tappaa muutamaan kertaan mutta oli ottanut Jeesuksen siellä sydämeen ja tappoyritykset oli loppuneet. Nainen oli ollut vankilassa kerran ja odotti uutta joutumista sinne. Tää nainen tuntu ekaks jotenkin vaikeemmalta tavottaa kun mies. Mies kertoi paljon uskostaan ja elämästään ja saatiin rukoilla myös hänen puolestaan. Mut sit Sanna kysyi voisinko mä todistaa ja mul tuli hetken epäröinti. Mä alan heti vähättelee heti omaa todistustani mut mitä enemmän oon todistanut sitä varmemmin tajuun et vihollinen haluaa kaikin tavoin estää sen. Ja sit kun sain kertoo omasta elämästäni sekä todistaa niin siinä tajus miten paljon Jeesus meitä rakastaa. Mä oon saanut Suomesta asti tulla kertoo Isän rakkaudesta omassa elämässäni ja nää Jumalan lapset saa kertoo meille omasta uskostaan ja elämästään niin eihän vihollinen voi sitä sietää vaan koittaa kaikin keinoin tuhota sitä. Näille ihmisille on tosi tärkee et Suomesta asti tuun kertoo miten Jeesus on mut pelastanut varmasta kuolemasta ja Laura kun kertoi että on koko elämänsä uskonut Jeesukseen niin mies oli todella hämmästynyt. Mutta me saatiin näihin ihmisiin yhteys ja he tietää että naapurissa on ywamin keskus. Täällä voi kaikki osallistuu opetuksiin ja mies sano perjantaina tulevansa.
Meillä on täällä kesä dts menossa ja sit tuli vielä meijän kanssa kahdeks viikoks mendozan sielunhoito dts. Meitä on täällä aika monesta maasta ja eilen iltana oli semmonen alkutilaisuus. Juan tän keskuksen johtaja piti hyvän saarnan ja siitä mä tajusin vihollisen valheen mulla. Olin juuri ennen saarnaa rukoillut ja saarnan kautta Jumala puhu tästä. Täällä on myös hyvää ylistystä ja se on musta ainakin tosi mahtavaa. Nyt alan taas väsähtää kello on kakstoista kohta ja pitää lähtee nukkuu. Mut vielä vähän tästä päivästä, Heini piti hyvän hartauden ja Heini on kyllä muutenkin tosi paljon kasvanut hengellisesti. Antaa kyllä itestään kaiken Jeesuksen käyttöön ja on todella voimallinen rukoilija. Mut oltiin tänään slummissa jakaa lapsille välipalaa ja kutsumassa kokoukseen joka on perjantaina siellä slummissa. Nää slummit on muuten semmosii paikkoja johon ei poliisitkaan mee ellei oo pakko. Mut me tehdään Jeesuksen työtä ja sitä ihmiset siellä kuitenkin kunnioittaa. Meillä oli mahtava ja rakkautta täynnä oleva tilaisuus kertoo Jeesuksesta kuitenkin slummissa tänään. Todistin taas ja Tarja todisti sekä saatiin rukoilla. Kuitenkin vihollinen koitti tätäkin estää, mulla ei ollut tarkotus todistaa ja Tarjakin oli aatellu et matet on juotu niin lähetään menee. Mut Jeesuksella oli toiset suunnitelmat ja siihen juttuun mä pyydän Tarjan ja muiden kerrontaa myös. Tarja muuteen on todella Pyhää Henkee täynnä oleva rukoilija, todellinen slummievankelista, siitä enemmän huomenna. Anskun urheutta kyl kehun vähän vielä ja siitäkin lisää huomenna. Meillä on tiimissä vahvat naiset muutenkin nii ettei täs mitään hätää..
-matkaaja Jari-

Sairaat paranevat...yhteenveto jatkuu 17.1.2012

Tässä vielä lyhyesti kokemuksia viime yhteenvedon jälkeen. On siis aivan upea mahdollisuus palvella täällä Herraa toisella puolen maapalloa nyt jo tutummaksi tulleen kansan parissa. Argentiinalaiset ovat tosi ystävällistä kansaa. Katuevankelioinnissa lähes poikkeuksetta he ottavat traktaatin vastaan ja ovat halukkaita juttelemaan. Täällä kulttuuri korostaa ihmissuhteiden merkitystä. Toisen kohtaaminen on tärkeämpää kuin jokin teko tai suoritus. Siinä on suomalaisille oppimista. Yksinäisyys on tuntematon käsite täällä. Yhteisöllisyys hoitaa ja kaikki työtkin tehdään porukalla. Esimerkiksi jäätelöbaarissa on vähintäin 4-5 henkeä tekemässä sulle jäätelöä. Yksi ottaa rahan ja toinen tekee jäätelön sulle ja pari katsoo, että homma toimii tai auttaa mukana. Työttömyys on pienempää ja samoin palkat. Argentiinalaisella voi olla kaksi tai kolme työpaikkaa elättääkseen perheensä, sillä tulotaso on alhainen.
Icanosta jäi vielä mieleeni pari upeaa rukousvastausta, miten Isä vastasi. Eräänä iltana kovasti huolissaan oleva äiti toi itkevän 11-vuotias Pablo-poikansa meille rukoiltavaksi, koska poika oli kärsinyt 15 päivää kovista pää- ja vatsakivuista. Hän oli ollut sairaalassa tutkittavana, mutta mitään apua ja syytä ei ollut löytynyt. Poika oli laitettu sairaalasta kotiin apua saamatta, mutta äiti ei hellittänyt vaan toi poikansa meille saamaan esirukousta. Rukolimme siinä alkuyöstä porukalla ja rakas Taivaallinen Isämme johdatteli kysymään samalla kysymyksiä pojan voinnista. Tuli tunne, että pojalla on voimakas pitkäkestoinen migreeni ja vatsakivut johtuvat siitä, ettei poika ollut pystynyt syömään mitään pitempään aikaan kovan päänsäryn takia. Tunsin kehotuksen hakea hänelle omasta lääkekaapistani voimakkaan migreenikohtauslääkkeen. Annoimme sen Pablolle, siunasimme lääkkeen ja rukolimme hänelle levollista unta ilman painajaisia. Hän oli nukkunut huonosti pitemmän aikaa ja kärsinyt painajaisista. Kehotimme Pabloa  menemään nukkumaan ja tulemaan huomenna takaisin äitinsä kanssa kertomaan kuinka hän voi.  Kehotimme häntä myös syömään kunnolla, kun vointi paranee. Seuraavana päivänä Pablo saapui äitinsä kanssa 11 aikoihin ja äiti kertoi pojan nukkuneen hyvin siihen asti ja olevan täysin terve! Hän oli syönyt reippaasti ennen tuloa. HALLELUJA! Tälläinen Isä meillä on, joka haluaa kärsiviä auttaa! Hänen puoleensa kannattaa aina kääntyä! Häneen ei tarvitse pettyä! Hän rakastaa jokaista ja Hänellä on hyvä tahto jokaista kohtaan! Sen jälkeen Pablo oli sisaruksineen jokaisessa kokouksessa. Herra kasvattakoon tästä pojasta väkevän uskon sankarin. Herra vahvistaa sanan sitä seuraavien merkkien kautta ja usko kasvaa ja syttyy, jos ei ole vielä syttynyt. Katso Jeesuksen antama lähetyskäsky Markus 16:16-20.

Olemme saaneet rukoilla pelastusrukouksen monien muidenkin puolesta ja voidella heitä öljyllä Jaakobin kirjeen 5:13-16 mukaan. Eräs vasemman puolen hemiplegiasta 28 vuotta kärsinyt mies pystyi seisomaan omilla jaloillaan parin kerran rukouksen jälkeen. Hän otti Jeesuksen sydämeensä ja luimme hänelle Raamatusta Luuk. 5:17-26, kun Jeesus parantaa halvaantuneen miehen ja Joh. 5:1-9, missä Jeesus parantaa 38 vuotta sairastaneen miehen Betesdan lammikolla. Manuel oli rukoilemamme miehen nimi ja hän oli ollut pyörätuolissa halvaantumisen vuoksi ja vuoteenomana saaden pahoja makuuhaavoja 28 vuotta. Makuuhaavat olivat onneksi parantuneet. Hänen pyörätuolinsa oli niin huono, ettei hän päässyt sillä seurakunnan kokouksiin eikä minnekään. Pyörätuoli oli suomalaisittain aivan kaatopaikkatavaraa. Vain vanteet jäljellä, ei pyöränkumeja, ruostunut vanha rostisko. Hänen olisi pitänyt ostaa itselleen uusi pyörätuoli, sillä niitä ei anneta potilaalle lainaan tai omaksi kuten Suomessa, mutta eihän hänellä sellaisia rahoja ole. Fysioterapia oli lopetettu häneltä kolme vuotta sitten. Hän vain istui märissä vaatteissa pihallaan huonokuntoisessa pyörätuolissa. Siskon pojan perhe asui viereisessä talossa ja auttoi häntä päivittäin. Hän olisi tarvinnut vaippoja kasteluvaivan takia, muttei ollut varaa eikä mahdollisuutta niihin. Kuitenkin tämän Manuelin silmät loistivat, kun rukoilimme ja kerroimme hänelle Jeesuksesta. Hän otti Jeesuksen sydämeensä ja iloitsi. Hänen siskonsa oli mukana ja sisko sanoi eka päivä rukouksen jälkeen, että Manuelin vasen käsi ojentuu ja on paljon parempi. Tulimme rukoilemaan uudelleen seuraavana päivänä ja Isä kehotti nostamaan hänet ylös pyörätuolista. Ansku fysioterapeuttina ja mä terveydenhoitajana nostimme Manuelin ylös ja hän pystyi seisomaan omilla jaloillaan selkä suorana. Emme olleet aikaisemmin nähneet vastaavaa. Hän seisoi pari kolme kertaa ja sisko oli mukana. Kehotimme häntä nostamaan häntä ylös ja näin vahvistamaan hänen jalkojaan. Kehotimme sisarta lukemaan veljelleen evankeliumeja ja Apostolien tekoja. Manuel ei ollut aikaisemmin kuullut Raamatun sanaa. Jatketaan rukouksia Manuelin, sisarensa Delician ja perhekunnan sekä Pablon ja perheen puolesta. Jumala on voimallinen parantamaan ja vapauttamaan vangitut! Viimeistään kerran taivaassa uskomme näkevämme Manuelin ja Pablon ja muut ystävät, joita saimme Icanosta. On aina ilo, kun uusia Jumalan lapsia syntyy! Halleluja!

Eturivissä sinikeltapaitainen poika on Pablo veljensä ja siskonsa keskellä. Hänen äitinsä on takarivissä keskellä nuorin lapsista sylissään.

                                                        Manuel ja pyöratuoli.

Tiimimme on aivan huippu: jokainen on ylittänyt itsensä. Ansku saarnaa kuin vanha tekijä ja vetää koreografeja, Heini rukoilee ja valloittaa kaikki lapset rakkaudellaan, Heini sai nimen Barbi slummilapsilta ja äideiltä, he iloitsivat, kun saivat nähdä elävän barbin, Jarille on kaikki mahdollista: tanssit, draamat jopa espanjaksi, saarnat, todistukset, pellenä toimiminen, rukoileminen ym., Johanna vetää kerhoja ja leikkejä ja opettaa ammattimaisin varmoin ottein, lisäksi hän pärjää espanjalla ja paikalliset tulevat häneltä kysymään asioita, Marika saarnaa ja rukoilee ja profetoi Herran johdossa, Laura saarnaa, todistaa ja rukoilee Pyhässä Hengessä niin, että vuoret siirtyvät, Sanna, Beto ja Eze vetävät joukkoa ja tulkkaavat rakkaudella vaivojaan säästämättä. Jokainen on valtava rukoilija ja kaikilta irtoaa sanaa. Saadaan olla kaikilla lahjoilla palvelemassa yhdessä Jumalan elopelloilla. Juulia virkistää meitä kommenteilleen ja kun mennään pesemään hampaat, niin sitten on hauskaa! Jokaisella on oma tehtävä. Homma ei pyöri, jos yksikin puuttuu.
-Matkaaja Tarja

Alla vielä muutama valokuva Icanosta. Possukuva on must!

  Icanossa grillattava pikkupossumme pakkasessa ennen grilliin joutumista! Huomaa   viereinen vesimeloni ja kylmät juomat. Such is life!    

Tässä kuvassa pikkupossu, kanat ja naudan lihat ovat menossa uuniin Beton ja Freddyn johdolla.

                                          Hevosrattaiden kyydissä Sanna, Eze ja Ansku Jarin ohjauksessa.

Jätehuoltoa Icanossa: kaikki roskat viskataan traktorin perään, ei lajittelua. Kolme miestä hoitelee hommaa rennosti. Paikallinen perhe on ostosreissulla yleisimmällä kulkupelillä  hevosrattailla.       

Katonmaalaushommissa Icanossa viimeisenä työpalvelupäivänä. Opetuslapseuskoululaisella ei päätä huimaa- välillä ollaan taivaissa ihan konkreettisesti.                                                                                                

..paikallinen helluntaiseurakunta..

..mä vähän siirsin kuvii mut se on vähän vaarallista kun nää meijän tiimin naiset ei välttämättä aina pidä niist mitä mä tähän laitan. Mut mä laitan itteeni esille ku mul on joka kuvas sama parta ja täähän selitys kyl kelpaa naisillekin. Mut illasta vähän eli me oltiin tän cordoban kaupungin osan paikallisen helluntaiseurakunnan vieraana ja Laura toi ylpeenä Keiteleen vanhimmistoveljien terveiset seurakunnalle. Mut tää ei tietyst ole ihan totta mut aatelkaapa ihmiset Keiteleen ja tän seurakunnan ihmiset tapaa sit joskus Taivaassa ja sanoo: et joo kylhän me teijät tiedetään. Ilta oli tosiaankin upee ja päätty mahtavaan Tarjan johtamaan rukoukseen. Me saatiin ennen kokousta käydä evankelioimassa lähiympäristössä, tää seurakuntahan sijaitsee ihan slummin vieressä ja kun me siellä kierrettiin kertomassa Jeesuksesta niin tunsi et tää on siunattuu. Itekin sain todistaa illan aikana neljä kertaa. Marika juonsi Jeesuksen kanssa, esitettiin draama amen joka kestosuosittu täällä, Ansku, Laura ja Beto veti suomalaista ylistystä upeesti, sain ite todistaa Isän mahtavasta rakkaudesta, Johanna opetti varmuudella ja Isään luottaen, Anskun saarna uppos kaikkiin ja se oli todella Pyhän Hengen ohjaama, Tarja rukoili voimalla ja siinäkin kun on Heini apuna niin kyl on Pyhä Henki läsnä. Sanna ja Beto vie meitä Jumalan antamalla viisaudella kyllä koko ajan ylittää itteemme. Illasta vielä myöhemmin lisää kun naiset ite kertoo fiiliksiään siitä. Nyt ne on eri talos ja kello on puol yks mut kuvia kuitenkin..
..vikaa iltaa icanossa ja grillipossua..

 ..bussin vaihto ja tiimi valmiina..

 ..tiimi valmiina jakaa Jeesuksen rakkautta..

 ..Pyhän Hengen voimaa ylistyksessä..

 ..Marika ja Sanna Isän ilossa..

 ..ekaa en tiedä sit Franco ja Dane mun upeet kämmpäkaverit..

 ..Isän rakkautta todistamas..

 ..kestosuosikki amen starttaa..

..amen keskivaihees..

 ..Johanna antamas opetusta Isästä, Jeesuksesta, rakkaudesta..

 ..Anskun, Lauran ja Beton Isän ylistystä ja rakkautta..

 ..rukouksen voima jossa Isä ohjas Tarjaa ja me saatiin rukoilla rakkautta..

 ..amen ja rakkauden riemuu..

 ..Anskusta tulee saarnaaja, opetus oli suoraan Jeesukselta..

..Heini ja rakkauden halaus..

-matkaaja Jari-

..takas cordobaan..

..kuvia on tosi vaikee ollu laittaa tähän ja ei millään meinaa onnistuu. Tarja niitä on urhoollisesti yrittäny laittaa ja on saatu vähän. Sain vähän tekstiikin nyt noihin edellisiin ja uusikin tulee lisää. Kuvia on paljon ja niist on hyvä nähä mitä oikein tääl tapahtuu. Viimeks kun tähän kirjotin oli just alkamassa grillijuhlat icanossa viimesen illan kunniaksi siellä nyt tällä erää. Kun jokuhan meistä voi hyvinkin Jumalan suunnitelmissa olla takas siellä. Mut juhla oli upee, syötiin, juteltiin ja naurettiin. Päästiin nukkuu kahden aikaan ja herätys oli puoli neljän jälkeen aamulla. Pienillä unilla ja virkeenä lähettiin takas kohti cordobaa. Kaheksan tunnin matka ja vähän pientä purtavaa. Sitten heti uutta suunnitteluu täst päivästä elikkä aamulla slummilasten kanssa ja illalla evankeliointii sekä nuortenkokous joka me myös vedetään. Siinä kun tosi väsyneenä kuuli mitä me tullaan tekee niin tuli Lauran upeesti esittämä laulu Ylistän Herraa.. mieleen ja onneksi saa vaan mielessään ylistää ja olla Jeesuksen kanssa. Tajus vaikka tahti on kova niin se on pelkästään Isän suurta rakkautta meitä kohtaan ja kun saatiin vielä illalla hyvät ruuat sekä yöllä kunnon unet niin mitä täs mitään murehtii. Aamu oli taas niin rohkaiseva kun oli hartaus ja rukous. Laura oli vuorossa hartaudessa ja piti hyvän, rohkasevan hartauden sanalaskujen 4.luvusta. Tajus taas miten voimakas ja siunattu meijän tiimi on. Johanna taas eilen illalla näytti rohkeuttaan ja mä sain taas rohkeutta. Johanna uskaltaa tuoda tunteita mitä kaikki tuntee ja tiimi pystyy sen jälkeen taas paremmin toimii. En tarkota et Johannan osa ois kovin mieluisa mut Isän suunitelmas se on tärkee. Sitten lähettiin slummiin lapsia hakee ja slumissa tajusin miten kovia, karuja paikkoja ne on. Siin tajus Jumalan suuruuden ja sen et kaikki mitä mul on, on pelkästään ja vaan pelkästään Isän armosta sekä rakkaudesta. Jeesuksen ottaminen elämään on kaikkein tärkein asia, ilman häntä en ole yhtään mitään. Nöyryys ja kuuliaisuus siitä et saa viedä rakkautta ja Jeesuksen kirkkautta näille ihmisille on nyt mulle tosi suurta. Me ollaan kuitenkin Jeesuksen edessä joskus kaikki ja ollaan Isälle kaikki yhtä rakkaita. Lapset on mahtavia ja aamu meni musta ihan tosi hyvin. Lapset oli villejä mut tosi kivoja. Meillä oli lauluu, dramaa, opetusta, askarteluu ja kaiken päälle vielä syötiin. Varsinkin draamasta ne innostu ja niitä kun meillä oli vielä kaks niin sehän oli menestys. Tarja ja Johanna veti kumpikin hyvän opetuksen, Laura on vanha tekijä lasten kanssa, Anskulla kanssa homma kyllä luonnistuu kun lapsista on kyse, Marika on varma ja menee rohkeesti mukaan ja Heinistä lapset pitää heti. Itekin mä tykkään näistä lapsista tosi paljon ja tulin ihan hyvin juttuun. Ne ei millään meinaa uskoo ettei osaa espanjaa mut ihan hyvin tultiin juttuun sekä suomeksi että espanjaksi.
Meillä on kuitenkin Sanna ja Beto jotka meitä rakkaudella ohjaa sekä muut staffilaiset täält. Mä pyydän et meijän muut tiimiläiset kertoo kans tarkemmin tuntojaan. Nyt en voi kun on siesta aika kai.. ja kaikki lepää illan koitoksii varteen mut palataan niihin sit myöhemmin..
-matkaaja Jari-

..tää on Jeesuksen rakkautta..

..meillä on tääl icanossa vika päivä aluillaan, kello on täällä 10 vajaa yks yöllä ja siellä suomessa te alatte koht herää uuteen armon päivään. Meillä on ollut vähän iisimpi päivä tänään vai oisko niin ettei itelle ollu illan kokouksessa kun tanssia ja draamaa. Tää on niin mahtavaa miten me saadaan olla kaikessa täs mukana. Mulla itelle oli jo perheniemessä halu ja jano päästä jatkuvaan rukoukseen Jeesuksen kanssa nii ettei yhteys katkeis ollenkaan. Tääl se on lähteny toimii ja musta tuntuu et se toimii niin jokaisen meidän tiimiläisen kanssa. Jeesus on niin voimakkaasti meidän kans koko ajan. Mä heräsin viime yönä kun joku huusi kovasti ja se oli Marika vihollisjahdissa ja sit kuulu kovaa kengän hakkaamista lattiaan. Mä aattelin et mitä ne siel keskel yötä touhuu et onks joku hätä mut sit kuulu Lauran ilonen ja raikuva nauru. Joten nukahdin uudelleen aatellen et kova ilo niil siellä aamuyöstä on elikka varmaan ilosta Herraa ylistävät ja sehän on mahtavaa. Tää päivä on ollut sadepäivä ja vika päivä meijän vastuissa. Huomenna tai tänään siis on grillijuhlat ja se liha on kyllä täällä herkkuu. Mä tajusin tänään et me tiimissä ollaan tosi tiiviisti alettu hiotuu yhteen. Ansku tos tuli toivottelee hyvät yöt, se oli ollut viettää iltaa meidän isäntien kanssa. Mä ihailen Anskus tota kun se rohkeesti menee joukkoon vaikkei kieltä ymmärräkkään. Onhan siel tietysti Sanna ja Beto jotka muuten on osannu meitä kaikkii niin mahtavasti rohkasta ja ohjata mut mä siihen arkuuteeni aina mielessäni vetoon. Mut kyllä mä huomenna astun porukkaan. Mitäpä täs arkailee kun kaikki ollaan samaa ruumista ja samasta Rakkaudesta eletään. Meillä oli taas hyvä hartaus tänään ja käytiin läpi sanalaskuja. Tarja oli vuorossa ja se kyl osaa niin hyvin tuoda esiin Jumalan viisautta. Opin aina kun Tarja jakaa sanaa. Illalla me saatiin käydä perhevierailulla ja rukoiltiin vanhemman naisen ja tän veljen puolesta. Veli on ollut 28 vuotta puoliksi halvaantunut ja istuu pyörätuolissa mut me mennään sinne vielä tänään iltäpäivällä joten siitä sitten tarkemmin. Illan kokouksessa Laura todisti ja musta on vaan upeeta kuunnella todistusta koko elämän kestäneestä uskosta. Se miten Laura tuo esiin että vain Jumala antaa elämän ja kertoi oma kohtasesti kokemusta siitä, oli se vaan vahvaa. Ansku ohjas lapsia ja meitä tanssissa ja mun on siinä helppo antaa mennä. Draaman jälkeen Johanna anto opetuksen ja tosi vakuutavasti. Tuli semmosella varmuudella et oli helppo kuunnella. Marika oli saarnavuorossa ja kyllä oli rohkeesti asiat otettu esille Isän rakkaudesta ja hyvyydestä. Mä en ite vielä uskalla pahemmin vanhaa testamenttia käyttää mut tästä sain rohkasuu. Sitten paikallinen seurakunta rukoili meidän puolesta ja siin oli kyl voimaa. Nää ihmiset on niin rakkautta ja aitoutta täynnä. Kyl on Jeesus läsnä koko ajan. Sitten on näitten ylistys ja rukous. Mä en ymmärrä yhtään sanoja mut mä oon niin Pyhää Henkeä täynnä et palvon vaan ja oon läsnä Isän kanssa. Lapset tuo oman elämänsä myös näihin kokouksiin. Täytyy muuten sanoo et Heini on ihan ykkönen näille lapsille. Se on jotenkin saanut niihin mahtavan yhteyden. Mä näin eilisen lasten leiripäivän valokuvia ja kun katoin itteeni pellepuvussa esintymässä niin tajusin et kyl tää on vaan ja ainoastaan Jeesuksen rakkautta.. me laitetaan kuvii tän päivän aikana blogiin.. mutta nyt vähän nukkuu ja jatketaan...
-matkaaja Jari

Yhteenvetoa tämänastisesta Argentiinassa 11.1.2012

Kiitos vielä blogimme kommentoijille ja esirukoilijoille ja mukana eläville sekä siellä Suomessa että Virossa sekä Israelissa ja täällä Argentiinassa ja muualla maailmalla! Kaikki viestinne ovat tulleet perille ja iloitsemme mukana olostanne! Olette jokainen tärkeitä ja rakkaita! Ilman esirukoilijoita ja tukijoita lähetystyö ei onnistu. Työ on yhteistä. Tämä aika on ollut mielenkiintoista ja joka päivä uutta tuovaa. Olemme oppineet paljon ihmisistä, itsestämme, Jumalan rakkaudesta ja uskollisuudesta sekä  Argentiinan kulttuurista, maantiedosta, ilmastosta ja yhteiskunnasta tämän 12 päivän aikana. Kokemuksia on niin paljon, että niitä on vaikea pukea lyhyesti sanoiksi eikä vielä kaikkea ole ehtinyt sisäistämään ja tiedostamaankaan. On tosi upeaa, että Jari joukostamme jaksaa joka päivä kirjoittaa päivän tapahtumat elävästi ja innostavasti. Meillä on täällä käytössämme vain meidän tietokoneemme, joten sillä riittää käyttöä ja jonoa. Jokainen kirjoittanee tänne jotain jossain vaiheessa, kun aikaa ja mahdollisuutta on.
Meillä on takanamme Cordoban hienon uudenvuoden vieton jälkeen kerrassaan avartava ja silmiä aukaiseva viikko köyhässä, mutta ystävällisessä Icanon kylässä. Täällä todella huomaa, miten me suomalaiset pidämme helposti puhdasta vettä, hygieniatasoa, sähköä, toimivia yhteiskunnan palveluja ym. itsestään selvänä asiana. Täällä puhdas juomavesi ja ylipäätään vesi, koulutettu opettajakunta, toimiva sähkönjakelu, postinkulku ym. ovat vielä kehitteillä. Kävimme viime sunnuntaina seurakuntakokousta pitämässä ystävällisen perheen pihapuun alla. Perhe eli savimajassa ja he saivat sähköä polttomoottorilla toimivasta agregaatista sekä aurinkopaneelista, jonka hiekkamyrsky oli kylläkin särkenyt. Perheellä oli edellisenä päivänä loppunut sadevesi säiliöstä, koska täällä ei ollut sitä ennen satanut yli puoleen vuoteen. Annoimme heille kaikki juomapullomme ja yhteensä 200 pesoa, jolla he saivat ostettua 8000 litraa sadevettä jaettavaksi oman käytön lisäksi naapureille. He olivat tosi onnellisia. Kunnan pitäisi toimittaa heille vettä, mutta niin ei tapahdu. Perheen rouva esitteli meille raivaamaansa kurpitsapeltoa ja läheistä likaista pientä jokea, jossa he peseytyivät ja ottivat sieltä kaiken veden. Joessa oli eläintenraatoja ym. ja suomalaisesta tuntui, ettei siinä voisi edes uida. Tuli tippa linssiin, kun kuunteli perheen arkipäivän kuvausta. He olivat pieni uskollinen perhe Jumalan käytössä vaikeissa olosuhteissa, mutta he olivat uskollisia omalle kutsulleen. Kokouksessa oli valtava Jumalan läsnäolo ja rakkaus. Oli helppo puhua ja rukoilla. kaikki halusivat esirukousta ja yksi nainen sai avun sydänvaivaansa ja monta masentunutta sai ilon ja elämänvoiman. Jumala kohtasi siellä meitä kaikkia.
Nyt menen yhteiseen tiimikokoontumiseen ja jatkan myöhemmin. Siesta päättyi juuri.
-matkaaja Tarja 

Vihollinen on voitettu! Halleluja!

Ennen kun jatkan tarkemmin, niin pyydän teitä istumaan tukevasti tuolilla ja pitämään tuolinreunoista kiinni, sillä tästä tapahtumasta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Kaikki alkoi siitä, kun heräsin yöllä ja lähdin naisten huoneeseen puuteroimaan nenää. Kun olin palaamassa takaisin huoneeseemme, niin siinä se oli, kynnyksellä, matkalla kohti Heinin matkalaukkua. Aluksi olin valmis taisteluun yksin ja otin ensimmäisen varvastossun mikä käteen sattui ja läimäytin, mutta vähän huonolla menestyksellä. Vihollinen pääsi pakoon ja piiloutui mun huivin alle ja tämä toi lisäjännistystä. Tunsin vihollisen läsnäolon vaikka en sitä omin silmin nähnyt ja sillä onkin tapana piiloutua valkeuden vaatteisiin, niin tässäkin tapauksessa eli mun turkoosin väriseen jenkkihuiviin. On myös hyvä muistaa, että olemme taistelussa, vaikka emme sitä omin silmin näe. Tärkeä on tietää, et kuka voittaa ja kenen puolella olet!
Taistelu jatkui kiivaana ja nyt koin, etten selviä yksin ja onneksi Kristuksen ruumiissa jokainen on tärkeä. Ongelmana oli se, että muut jäsenet eivät olleet täydessä valmiustilassa hyökkäykseen. "Valvokaa! Sillä teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri, niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi nielä."  On myös tärkeä tunnistaa vihollinen ja nimetä se, jos mahdollista. Ja niin tein eli aloin ääneen sitoa vihollista, sillä seurauksella, että muut jäsenet pikkuhiljaa heräsivät. Heini oli ensimmäinen, joka kuuli kutsun taisteluun, mut aluksi hän ei uskonut sen olemassaoloon vaan luuli mun puhuvan unissani. Heini otti rohkeasti ensimmäisen askeleen kohti vihollista, kun muut jäivät sänkyyn seuraamaan tilanteen kehittymistä ja uskon heidän käyneen esirukoustaistelua. Lauran raikuva nauru sai varmasti vihollisen ärsyyntymään. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme! Heinin kanssa emme uskaltaneet käydä tositoimiin, sillä tilanne oli kehittynyt tuskallisen jännittäväksi jota edesauttoi miedän puheet siitä, että vihollinen voi päästä pakoon ja tehdä tuhoja, mutta tällaisille ajatuksille ei kannata antaa sijaa, sillä Jeesus on tehnyt tyhjäksi perkeleen teot!
Onneksi Herra avaa meille aina tien ulos vaikeista tilanteista ja niin tälläkin kertaa. Timo tuli paikalle ja otti lattialastan ja lähestyi vihollista rohkean rauhallisesti. Vielä ennen H-hetkeä teimme lähetysmisstrategian. Sain johtaa joukkoa ja annoin Timolle käskyn lyödä lastalla vihollista, joka oli siirtynyt mun makuualustaan (entinen makuualusta) ja Heinin tuli tehdä lopputyö. Juuri kun olimme käymässä viimeiseen taistoon, niin Heini alkoi kaivaa kameraa käsilaukusta. Se oli tärkeä veto, sillä nyt meillä on näyttää teille todistusaineistoa. Sitten Timo listi lastalla ja vihollinen tippui maahan ja leikki kuollutta, sillä hetken päästä alkoi heiluttaa jäseniään ja Heini teki loppusilauksen ja listi sen varvastossulla.

Ette usko, mikä voitonriemu! Ansku uskoi meihin ja sanoi, et jos olisimme olleet alakynnessä, niin hän olisi hypännyt yläsangystä apuun. On tärkeä seistä rukousrintamassa ja ottaa äksöniä, jos tarve vaatii. Meillä on tosi hyvä Jumala, joka paljastaa vihollisen juonet ja ei antanut pikkuskorpionin pistää meitä. Kiitos kaikille tytöille ja Timolle yhteistyöstä!
 Nyt saarnaa valmistelemaan, sillä pidän elämäni ensimmäisen sellaisen tänä iltana eli kaikki lukijat ei muuta kun kädet ristiin ja polvirukoukseen. Olette Siunatut! t Marika

..lastenleiri..

..meillä oli eka lastenleiri päivä jo viime viikolla ja siinä me jo opittiin aikalailla. Lapset on täällä aikalailla vilkkaampia kuin suomessa. Mul ei tosin itellä ole kokemusta tämmösistä mut muilla tiimiläisillä on sitäkin enemmän. Me ollaan rohkeesti ja näin mä kaikkien meidän puolesta uskallan sanoo niin joka jutussa tehty täysillä hommat. Täysillä ja kuuliaisesti Jeesuksen luottaen, pantu ittemme totaalisesti likoon. Kun Isä on meille suunnitelmat tänne tehny niin me tehdään silloin hommat täysillä ja vaan rakkauden kautta. Mä ite koin tänään semmosta totaalista armon ja Jeesuksen varassa olemista. Mä tiesin et mun piti pelleä esittää ja mä pelkään esittää lapsille mitään komedia juttuja. Mut kaks pelle draamaa mä vedin ja molemmat vielä espanjaksi.Jeesuksen kanssa se onnistuu ja Sanna onneksi osaa rohkasta. Mut me ollaan vast reilu viikko täällä oltu ja me ollaan saarnattu, tehty draamaa, annettu todistuksia, pidetty pyhäkouluu, pidetty lastenolympiailaisii, vedetty kokouksii, tanssittu suurelle joukolle, pidetty lastenleirii, käyty pitää kokouksia kylissä ja täs vasta osa mitä ollaan touhuttu. Enkä mä nyt hae mitään kehuu meille vaan kun sen täällä ite niin konkreettisesti tajuu miten suuri ja rakastava Isä meillä on. Mä en ikinä olis uskonut jos joku mul ois tullu sanoo että ens vuonna tähän aikaan sä kirjotat argentiinassa blogii ja kerrot miten hyvä Jumala meillä on. Mä tosissaan elin niin pimeessä ja epätoivossa. Ja mä edelleen kehun tätä meidän tiimiä ja niin lujaa on Isä meitä siunannut. Meillä oli mahtava hartaus aamulla tänään sananlaskuista vuorollaan tehdään. Mut siinä kun kuunteli muita niin tuns taas voimakkaasti Jeeuksen läsnäolon. Me ollaan kuuliainen dts-tiimi. Täällä alko muuten nyt sataa ja kaikki tiimiläiset juoksi ulos kiittämään Herraa. Me ollaan ton sateen puolesta tosi paljon rukoiltu. Kiitos Jeesus, meillä on rakastava ja hyvä Herra. Mut takas lastenleiriin siinä meillä oli paljon eri juttuja ja lapset oli innoissaan. Ansku veti tanssikoreografian ja lapset tykkäs. Ansku on kyllä roolissaan tanssihommissa. Tarja on niin täynnä iloa ja siihen kun Lauran vielä pistää mukaan niin lapsilla on täysriemu. Marika veti upeen opetuksen amen draamasta ja sitä opetustahan me käytetään myöhemminkin. Sit Johanna ja Heini kummatkin niin kuuliaisesti Jeesuksen matkassa niin ite saa valtavasti rohkaisuu. Johanna tänään tossa kentän laidalla otti kontaktin ja jutteli muutaman nuoren kanssa. Mä en tiedä oikein millä kielellä ne puhu kun paikalliset ei englantii hirveesti osaa. Mut Johanna käsillään elehtien ja englantia puhuen niin jopa omaa päiväkirjaansa luetutti heillä. Meillä on yhteinen kieli, yhteinen rakkaus ja se on Jeesus. Johanna ite välii harmittelee rohkeuden puutettaan mut mulle se on vaan rohkasevaa kun näin toisen astuvan rohkeesti rajojen yli. Meillä on vauhti päällä ja tottakai täs kuumuudessa väliin väsähtää, eilen oli 47, mut kun meillä on tää rakkaus ja rakkaudessa ei ole pelkoa. Vaikka vihollinen hetkittäin yrittää niin ei se meille mitään voi koska me rakastetaan Jeesusta ja Jeesus meitä. Miks me sillon murehdittais, meillä rakastavat johtajat Sanna ja Beto, meillä on tiimi täynnä rakkautta, meillä on rukoilijat suomessa. Isä rakastaa meitä. Mä jatkan huomenna taas..

-matkaaja Jari

..elämää ja kuvia..

                                            Johanna valmistautuu suuren yleisön eteen...

                                          Icanon kylän raittia...

                                             Reggea ja rakkaus Silvia ja Beto..

                                           Charlien enkelit..vai onko toi yks Charlie?..

                                         lähetysmatka alkaa ja auto tien päälle..

                                         rakkauden jeeppi tien päälle...

                                           ei rosvoja vaan rakkauden soturit suoraan hiekkamyrskystä...

                                           rakkaustiimi...

                                         Johannan ohjauksessa..