10.3.2012 MGDTS valmistumisjuhla

Onnellinen joukko opetuslapseuskoulun käyneitä todistukset käsissään - tästä alkavat taas uudet seikkailut ja yhteys jatkuu toinen toisiiimme ja Jumalaan entistä vahvempana

Suomen kierros

Karismakodin lämmin vastaanotto

Heini todistaa kotikirkossaan Vääksyssä

Arvo - auto vei meitä eteenpäin -tässä Raippaluodon sillan kupeessa Vaasassa

Jari todistaa Sateet lähetä-illassa Seinäjoella

Tarja kertoo Argentiinan lähetysmatkasta lapsuuskirkossaan Kuhmossa

Jari todistaa väkevästi Kuhmon kirkossa omasta elämästään

Laura saarnaa kotikonnuillaan Iisalmen helluntaiseurakunnassa

Ansku tanssii Iisalmessa

Perheniemessä viimeistä oppituntia aloitellessa

Perheniemessä illanviettoa

Tänä iltana olemme herkutelleet ja pelailleet ja viettäneet yhdessä viimeistä iltaa toistaiseksi - uusia suunnitelmia kyllä on. Huomenna lauantaina vietämme upean monisukupolvisen opetuslapseuskoulun valmistujaisjuhlaa ja sitten on aika palata kuka minnekin. Tämä koulu aktioineen on ollut tosi kasvattava. Jokainen on oppinut paljon uusia asioita itsestään, Jumalasta ja Jumalan rakkaudesta. Näitä asioita ei voi oppia vain kirjasta vaan elämällä ja kohtaamalla haasteita yhdessä toisten kanssa Jumalan hienosti valmistamissa askelissa. Olemme nyt väsyneitä, mutta onnellisia. We did it with God! Praise the Lord! Laulu I have a plan to you on soinut päässä ja nyt olemme menossa kohti uusia seikkailuja...Suurkiitokset kaikille esirukoilijoille ja tukijoille ja erityisesti to our LIVING GOD!
-matkaaja Tarja

...mä en oikeestaan enää osaa aatella että joku loppuu, siinä yksinkertasuudessa että elän aina ja iänkaikkisesti eli nämä rakkaat ihmiset jotka oon täällä saanu Jeesukselta elämääni pysyy ja on eikä koskaan katoa. Oon niin ylenpalttisesti saanut rakkautta ja iloa kokea että nyt pitää joku päivä nukkuu mutta todellisuus on siinä että uusi päivä on aina eilistä ihmeellisempi. Mä kuuntelin tänään neville brothersin versioo yhdestä ainoosta rakkaudesta eli one love eli Bobin letkeä regee ihmisten yhteydestä ja Isästä joka antaa meille kaiken. Isä antoi meille poikansa Jeesuksen. Jeesus toi rakkauden. Pieni poika joka kävi taivaassa ja istui Jeesuksen sylissä kysyen että miksi ristiinnaulitseminen ja Jeesus vastas jotta ihmiset pääsis Isän luo. Tää oli nelivuotiaan Colton pojan kokemusta kun käväs taivaassa ja tapas Jeesuksen. Mä rakastan Sanaa ja mä janoon sitä lisää mutten haluu kuitenkaan koskaan monimutkasta asiaa. Mä sain tulla tähän rakkaaseen Perheniemeen DTS:ään koska Isä halus niin. Mä sain kävästä etelä-amerikassa koska Isä halus niin. Mä sain kaikki nää mahtavat ihmiset elämääni koska Isä halus niin. Huomenna tää DTS päättyy koska Isä haluaa niin. Ja tää kaikki on  Rakkautta eli sitä suurta ja käsittämätöntä Isän Rakkautta joka ei pääty siis yksinkertasesti se ei vaan koskaan pääty. Mä oon täältä saanut iänkaikkisesti pysyviä ystäviä ja huomenna saan taas kokea ihmeitä ja rakkautta. Tämä matka ei koskaan Jeesuksen kanssa pääty..
-matkaaja Jari-

Jenni on meijän rakas dts johtaja ja Jenni kun on vaan niin Jeesuksen oma ja vaan niin täynnä rakkautta, me saatiin paljon viisautta ja rakkautta Jeesukselta Jennin kautta

täs realiaikaa eli tätä blogitekstii kirjotettiin täs ja rakkaita Isän lapsia poseraamassa

rakkauden pyramidi

...suomen kiertue alkoi..

..me ollaan nyt täällä Vaasassa siunatussa Tarjan kodissa jossa hyvin tuntee rakkauden ja Jeesuksen läsnäolon. Mä tähän nopeesti kirjotan vaan missä mennään ja sitten illalla lisää laitetaan tuntoja. Me tultiin suomeen viime perjantaina ja mentiin karismakodille joka on mun seurakunta ja mulle rakas paikka. Jumala on hyvä ja Jumala on rakkautta täynnä. Me kun lauantaina saatiin kertoo karismalla argentiinan kokemuksista niin mun Jumala oli tuonut myös mun äitini sinne ja se oli suuri juttu mulle. Mä sain kiittää äitiäni siitä miten hän on rakastanut ja jaksanut rukoilla mun puolesta. Mä sain kiittää Jumalaa siitä miten Hän kuulee kaikki rukoukset. Sitten mentiin Vääksyyn Heinin kotiin ja vierailtiin seurakunnassa majakka tilaisuudessa. Näistä vierailuista tulee myöhemmin lisää mut sanon Heinin kodista sen että mulle on siunaus nähdä koteja jotka on rakkautta täynnä. Heinin perheessä on Jeesus on läsnä ja siellä on silloin rakkaus myös. Sen mä tunsin vahvasti ja se on mahtavaa vaan semmonen nähdä. Nyt ollaan täällä Tarjan perheen luona ja tää koti on myös niin täynnä Jeesuksen läsnäoloo ja rakkautta. Tänään me vieraillaan Vaasan vankilassa ja viedään sinne tätä oikeeta todellisuutta..mut sitä ennen me vieraillaan kylpylässä..näistä lisää...
-matkaaja Jari-

..suomea kohti...

..meillä oli äsken yhteinen viimenen ateria tällä tiimillä täällä. Mä oon ennen elänyt maailmassa ja semmosta elämää että pelännyt mitä tapahtuu kun hyvä loppuu. Tosin vikat vuodet ennen kun Herra otti mut haltuunsa niin elämässä ei ollut mitään valoo. Mutta nyt kun me siinä syötiin ja puheltiin kokemuksista ja vähän herkistittyyn niin vaan vahvistuu se todellisuus siitä että Jumalan lapsina hyvyys jatkuu iänkaikkisesti ja se ei vaan koskaan lopu. Mä en tarkota tällä ettenkö tuntisi semmosta haikeutta kun aktiolta palataan suomeen ja etteikö jäis ikävä näitä ystäviä täällä. Mä tarkotan sitä että kun oon kuuliainen ja kuuntelen Jeesusta niin se vei eteenpäin aina vaan enemmän ja enemmän tuntemaan sitä rakkautta sitä oikeaa ja ainoaa todellisuutta kohti. Jeesus kuoli ristillä ja Isä herätti Hänet kuolleista sen takia mä pystyn kirjottaa tän. Mä luultavasti koen sitten kyllä ikävää kun tulee perheniemessä DTS:n päätösjuhla mut sitten palaan blogissa siihen aiheeseen. Mä tunsin ite jo viime viikolla miten Jeesus alko valmistaa mua Suomea kohti. Viikko oli hankalin täällä mitä oon kokenut aktiolla mut se oli myös läpimurtoo monella tavalla. Isä kuuli Lauran rukouksen mun puolesta jossa Laura pyysi mulle viisautta ja sain tajuta miten viisasti Isä aina toimii. Mä sain Sannalta lainaks semmosen kirjan käteen jossa tutkitaan miten rukous vaikuttaa ja se oli Isän puhetta mulle. Mä tykkään puhella Jeesuksen kanssa nyt enemmän kuin koskaan. Multa tipahti taakka selästä kun tajusin miten ne vanhan testamentin pyhät rukoili. Mä tajusin myös että Jeesus rukoili niin kaikkensa antaen ettei mitään jäänyt sanomatta. Tää nyt taas tipahti pois aiheesta mut tarkotan täs sitä että kun äsken keskusteltiin tiiminä niin tajusin että mä heitä niin rakastan. Jä tajusin että ikävähän on hyvä juttu kun se tarkottaa pelkästään rakkautta. Se mitä Jumala antaa pistää mut joka ainut kerta hämmästymään ja mun kapasiteetti on aina rajoilla kun yritän ymmärtää miten ihmeellinen Isä meillä on. Sitten kun joskus ponkahan taivaaseen niin Jumalan lapsena mulla on paljon argentiinalaisia tuttuja ystäviä siellä. Tänkin aktion aikana meijän tiimi on evankelioinut ja tavannut paljon ihmisiä joille Jeesus on tärkein ja me ollaan saatu yhteys toisiin joka jatkuu iänkaikkisesti. Se on mulle rakkauden voimaa ja mä en mitään muuta voi kuin kiittää ja ylistää, aktio päättyy mut Isän suunnitelma ei.. mä kirjotan lisää meijän koko tiimin kokemuksista, täs on väliin liikaa pelkästään mun kokemusta mutta kyllä mä suomen kiertueella lujasti puristan myös meijän tiimin naisilta tekstiä blogiin, huono vitsi tähän mut kyllä tähän tiimin jäsenet lupas kirjottaa ja kuvia tulee lisää..muuten Ari, Tiina ja Rasmus teitä on ikävä kun te ootte myös tätä meijän tiimii ja toivottavasti nähään tosi pian, rakkautta ja siunausta teille..
-matkaaja Jari-

Beto, Sanna ja Ezekiel saattelemassa meitä Cordoban lentokentällä

..tarkasteluu..

..mä katoin meidän kuvii äsken ja siinä aloin todella hämmästelee miten ihmeellinen Jumala meillä on. Mä olisin heti halunnut niitä kuvia tähän laittaa mut pitää oottaa kun tytöt tulee toiselta baselta tänne poikien puolelle mä kun en muista miten ne kuvat pienennettiin. Me ollaan tultu takas omille baseille ja alkaa olla viime päivät tältä erää täällä etelä-amerikan suunnalla. Me ollaan tultu tänne jotta opittais tuntee paremmin Isää ja me ollaan tultu tänne täyttää lähetyskäskyä. Aamulla kun heräilin ja aloin siinä miettii että miten huikee juttu tää Jeesuksen kanssa eläminen on ja mulla tuli mieleen viime kesä. Olin karismakodilla silloin hoidossa ja olin jo ottanut Jeesuksen sydämeen. Mulla oli sillon ja on edelleenkiin kova jano, halu oppii tuntee paremmin Jeesusta, olla Jeesuksen kaltanen. Mulla oli karismalla aina väliin hyvinkin ahdistavia päiviä mut silloin opin rukoilee kammiossani yksin ja kuuntelee mitä Jeesus haluaa puhua. Olin ollut pari päivää jossain ahdistuksessa ja sitten nopeesti tuli semmonen viiltävä ääni päähäni että totuus piilee hyvyydessä. Mä tajusin siinä että Jeesus puhu mulle mutten tajunnut sitä lausetta. Mä aattelin että tottakai pitää olla hyvä ja rakastaa enkä tajunnut siinä mitä Herra haluu siinä sanoo. Viime viikolla joka oli vaikein viikko täällä mulla tuli masennusta ja tuskaatumista mutta samalla pääsin paljon lähemmäks Jeesusta. Sitten mä yhdessä rukouksessa kuulin saman minkä kesällä eli Jeesus sano mulle totuus piilee hyvyydessä. Mä koin viime viikolla läpimurron omassa rukouksessani ja tajusin myös paljon syvemmin sen hyvyyden mitä Jeesus tarkottaa. Mä katoin ympärille ja tajusin paljon puhtaammin kuin ikinä rakkautta mitä Isä antaa. Me oltiin pienen helluntai seurakunnan vieraana mutta ne ihmiset oli puhtaasti Jeesuksen hyvyyttä täynnä siis sitä oikeeta totuutta. Tää alue missä seurakunta sijaitsee  on yks cordoban huumekeskuksista. Ihmiset käyttää ja täällä välitetään todella paljon huumeita. Semmosta seutuu missä ei hirveesti yksin liikuskella. Vihollinen sitoo tätä seutuu ja estää valoa siihen pääsemästä. Mutta se voima ja se valo minkä Jeesus tälle seurakunnalle antaa leviää. Tän seurakunnan pastori on tosi anteliaasti saanut Isältä agape rakkautta. Jotenkin tää pastori on vaan siinä totuudessa ja siinä Jeesuksen hyvyydessä. Mä kerron seuraavassa kirjotuksessa enemmän täst seurakunnasta ja niistä Isän suunnittelemista jutuista mitä täällä tehtiin. Mut vielä vähän hyvyydestä ja siitä miten tää meijän tiimi on niin paljon kasvanu siihen. Meillä on ollut pientä asioiden läpikäymistä väliin ja on tullut pientä miettimistä että mitäs nyt. Me ollaan suhteellisen kovissa oloissa tehty hommia mut siinä on käyny myös sillai että me tehdään hyvyyttä automaattisesti. Siis Jeesus on vienyt meidät lähemmäks totuutta ja me toimitaan hyvyydessä ilman ajatusta siitä. Mä en tiedä tajuuko kukaan mitä tarkotan mut tietysti te tajuutte. Me ollaan eri tavoin saatu kasvaa viisaudessa ja rakkaudessa Jeesusta lähemmäs. Mä saan nähdä ja oppii miten Herra toimii. Laura on elävä todistus elinikäsestä uskosta eli sen kovempaa todistusta Jeesuksesta ei voi saada. Mä oon omin silmin nähnyt miten se on täällä pistäny kovemmankin äijän hämmästelee. Johanna on sama juttu ja oikeestaan viime viikolla tajusin Johannan viisautta ja voimaa sitä miten nöyrästi Johanna tekee. Heini on niin täynnä janoo ja haluu päästä Isää lähelle ettei Isä oo voinu muuta kun antaa periksi. Yhdessä hartaudessa mä tajusin miten paljon Jeesus on Heinii lähemmäks tullu. Marikan voiman mä tajusin sen tanssissa kun se oli vaan niin täyttä Pyhän Hengen virtaa. Anskuu on Jeesus muuttanu valtavasti ja siihen viisauteen on tullu syvää rakkautta lisää tosi paljon. Tarja on Jeesuksen rakkaudessa on voimakkaasti koko ajan semmonen ihminen joka antaa kaiken Jeesuksen tähden, on aina valmis jos joku tarvii mut Tarja on silti vaan mennyt eteenpäin. Beto on avannut mulle juttuja paljon ja tänään mä koin Pyhän hengen voiman kun Beto opetti ja saarnas, se avas mulle taas tietä eteenpäin Jeesusta kohti. Sanna on yks nöyrimmistä Herran palvelijoista mitä mä tiedän. Semmosta kuuliaisuutta ja viisautta saa kun puhtaasti seuraa Jeesusta. Mä kirjotan näistä siksi että nyt mä jo vähän enemmän tajuu mitä Jeesus tarkottaa siitä totuudesta joka piilee hyvyydessä. Mä makasin viime viikolla aika masentuneena patjalla mutta Jeesus alko puhuu, mä pääsin rukouksessa syvemmälle ja oon alkanu tajuun miten ne rukoilijat raamatussa oikein toimi. Mooses rukoili täysillä, Aabraham sama juttu ja Jeesus ei jättäny mitään Isälle sanomatta. Mä rukoilin ja Jeesus sano että totuus piilee hyvyydessä. Mä sain yhtääkkiä nähdä ympärilleni ja mä näin mahtavasti iloo. Nyt on kello todella paljon ja pitää mennä nukkuu mut seuraavan tekstiin mä kaivan naisilta jotain syvällisempää koska täällä on tapahtunut niin paljon. Mä ite kuulen Jeesuksen ääntä paljon selkeemmin kun koskaan. Me tavattiin yks nainen Silvia nimeltään se ei pahemmin avautunu ja oltiin siitä pois lähössä kun Jeesus käski kysyy mitä risti joka hänen kaulassa on oikein merkitsee hänelle. Se oli pieni tavallinen risti mutta se oli hänen poikansa joka oli tehnyt itsemurhan ja nainen alko sitten puhuu. Mä oon ite yrittäny sitä samaa mutta Jumala pelasti siitä mutta mä koin että Jeesus haluu että mä kerron siitä tälle naiselle, mä kuulema muistutin hänen poikaansa joka tykkäs lukee raamattua ja silläkin oli punanen parta joka on varmaan aika harvinaista argentiinassa mut naisen luo Jeesus halus meidät johdattaa.Tästä enemmän ens tekstissä sekä slummissa koriskenttä tapahtumusta ja paljosta mussta. Sitten pistetään paljon kuvii..ens kertaan..
-matkaaja Jari

..kasvuu...

..me ollaan tas helluntaiseurakunnan vieraana ja paasin nopeest nettiin kavaseen. Ei meil oo konetta vielakaan kaytos mut ei se mitaan. Meilla on ollut aika erilainen viikko ja on ollu iloo ja suruu. Meista on moni aika kipeena ollut ja tarvitaan paljon rukousta. Kylla Jumala meista huolta pitaa mut tas kuumuudessa on rankkaa olla vatsataudissa tai kuumeessa. Mutta on Jeesus on paljon puhunut talla viikolla. Sita on vaikeeta tajuta miten paljon ollaan saatu ja ma ite oon kokenut miten paljon rukous vaikuttaa. Ma oon paljon miettinyt miks rukous ei heti vaikuta ja miten ma saan rukoukseen voimaa. Ma oon ite tullut Isan rakkauteen rukouksen voimalla mut silti on ollut joskus vaikee tajuta miten todellinen ja vahva voima silla on. Ma oon paljon pyytanyt Jeesukselta voimaa rukoukseeni. Ma oon anonut Isalta uskoa itelleni jotten ma epailisi. Ja nyt oon saanut konkreettisesti kokee miten se vaikuttaa. Ma koin etta Jeesus haluaa nayttaa rukouksen todellisuuden mulle. Ma kerroin viime kirjotuksessa Kanadalaisesta kaverista Esteban nimeltaan, han on vapaaehtosena mendozan basella pari kuukautta. Ma nukuin hanen kanssaan samassa huoneessa ja huomasin miten paljon silla oli vihaa elamassaan. Ei mulla mitaan varsinaisii vaikeuksii ollut mutta ei hanen kanssaan mitaan suuria keskusteluja syntynyt. Sitten yhtena iltana kaveltiin autiomaasta tietoista illan hamarissa ja siina sitten ohi mennen hanen kadestaan johon oli tikku mennyt kysasin eli miten se voi. Ja yllatyin totaalisesti kun han alkoi avomesti ja taydessa rakkaudessa kertoo elamastaan ja kyselee mun elamasta. Meilla oli hyva ja avoin keskustelu sen tunnin verran mita sielta leiriin kaveli. Olin jotenkin hammentyny etta mites se nyt noin yhtaakkii innostunu mulle juttelee ja kerroin sen siina myos Tarjalle. Siina Tarja sit kertoi miten han oli just ennen tietoita rukoillu estebanin kanssa. Tarja oli suomeksi rukoillu joten kaveri ei ollut siita sanaakaan ymmartanyt. Tarja oli kokenut miten voimakkaasti henkivallat hanta sitoi ja katkasut siteet niilta. Ma sain nahda miteen nopeest rukous vaikutti ja se oli tosi voimallista. Oli kun pimeydesta ois tullu valo. Toinen juttu rukouksen nopeesta voimasta tuli kun Laura rukoili mun puolesta ja pyys etta Jumala antais mulle rakkauden lisaks viisautta jotta tulis tasapainoo. Ma oon ite kokenut valilla ahdistuksen tapasta tuskaa ja tosissaan semmosta tasapainottomuutta. Ikaankuin Jumala ois halunnut antaa mulle jotain mutten osaa sita pyytaa. Laura ei tast tiennyt ja oli vaan Pyhan hengen voimassa tata viisautta alkanut pyytaa. Rakkaus on suurin mut ma tarviin kasvuun ja kypsymiseen viisautta. Se alkoi vaikuttaa heti kun tultiin mendozaan takas. Mentiin viime sunnuntaina yhteen mendozan helluntaiseurakunnan kokoukseen ja siella yksi mies oli tuntenut tarvetta alkaa todistaa elamastaan meille ja mulle. Taa tapahtu kokouksen jalkeen ja todistuksen aikana joka koski miehen elamaa ja Isan huolenpitoo seka viisautta tunsin Jeesuksen kosketuksen ja sen miten Herra laitto muhun viisautta. Herra antoi mun kuunnella miehen elamasta ja siita miten Han viisaudessaan toimii ja se oli mahtavaa. Tas voimakkaassa menossa unohtuu valiin miten tarkeeta on kuunnella ja mita viisautta Jeesu silla voi antaa. Ma on saanut kokee todella itelle ihmellisii juttuja, asioita Jeesuksen rakkaudesta ja Jeesuksen viisaudesta tal viikolla ja avain siihen oli rukous silla kun valtava, valtava voima. Meilla on mahtava tiimi ja kaikesta lapimurroista lisaa ens kirjotuksessa..meilla on rakkauden ja viisauden tiimi..kasvuu vaan koko ajan lahemmas Jeesusta..Johanna piti englanniksi todella rohkasevan sanan ja Marika tanssi todella mahtavan tanssin Pyhaa henkee taynna tammosta kokoksessa taalla..Heini on kasvanut niin valtavasti sen tajusin kun han tanaan hartauden piti, Anskussa on voimaa ja Isa tulee kyl hanta kayttaa tosissaan..Sanna ja Beto on meita tarmolla teenpain vienyt vaikka tajuu ettei se pikku Hesen kans aina niin helppoo oo ja Tarjan perhetta ma kyl ihailen kun se ei lannistu mistaan ja miten ma oon saanu oppii nailta voimarukoilijoilta Lauralta ja Tarjalta..eli ma meen lahemmas Jeesuta koko ajan...
-matkaaja Jari-

..tieta valmistamassa....

..se mita me ollaan saatu Jumalalta viime paivien aikana on huikeeta. Nyt ollaan siis takas cordobassa ja ollaan yhen helluntaiseurakunnan vieraana taa viikko. Meilla ei edelleenkaan oo omaa konetta kaytossa, ollaan nettikahvilassa joten pilkut oo ja aasta puuttuu. Ma kirjotin viimeeks mendozan kokemuksista ja siita keskuksesta jotain missa oltiin. Ma en mainiinu siita etta oltiin autiomaahan lahossa tieta rakentaa ja talla tiella on suuri merkitys. Joku naista argentiinan ywamilaista oli saanut nayn narkomaanien hoitokeskuksesta joka sijaitsee autimaassa kaukana kaikesta. Jumala haluaa pitaa kaiken tasta paikasta erillaan. Me lahettiin viideksi paivaksi ja neljaksi yoksi tekee tata tieta. Olosuhteet oli aika karut, asuttiin teltassa eika ollu suihkuja eika vessoja ja ruoka tehtiin noutiossa. Taa kuulostaa semmoselta kelpo retkielamalta ja kai siita vois semmostakin tehda mut kuitenkin me annettiin tosissaan kaikkemme talle tielle. Herattiin aamulla puoli kuusi ja syotiin aamupala, pidettiin hartaus ja lahettiin. Oltiin yhteen asti ja lahettiin syomaan. Pidettiin parin tunnin siesta, hartaus ja tiimiaika, valipala ja palattiin takas viiden aikaa tietaa tekee. Sita tehtiin niin kauan kun aurinko laski eli tohon yheksaan asti illalla. Meilla oli lapiot, kirveet, kuokat, haravat ja viidakkoveitset apuna. Kuumutta oli aurinkossa noin viiskyt astetta ja aurinko oli todella polttava. Mendozan sielunhoito tiimi oli ollut siella kuukauden ja me nelja paivaa. Mut ma tajusin ettei silla ajalla ollut siina valia. Jos Jumala ois halunnut meijan olevan siella puoli vuotta niin Han olisi myos meille sen voiman antanut siihen. Taa nelja paivaa oli mulle todella tarkee ja ma sain ite palatasiihen todellisuuteen, rakkauteen mita Jeesu mulle antaa. Ma mietin aina valilla omaa elaamaani ennen uudelleen syntymista. Mulle tuli muisto mieleen todella pahoista vierotusoireista reilut yheksan kuukautta sitten olin tosi tuskissani mutta kuitenkin siina tuskassa Jeesus oli mun vierella koko ajan odottaen ja tietaen etta kun ma avaan sydameni valolle niin ma tuun rakentaa tieta autiomaassa narkomaaneille.Meilla oli pari kertaa ylistysta, rukousta ja sanaa illan pimeydessa nuotion loisteessa. Siina ma koin tosi vahvasti sen ettei mikaan, mikaan korvike ja vihollisen valhe voi paasta pienesti edes lahellekaan sita minka Pyha Henki meille rakkaudessaan antaa. Me otettiin toisessa ylistyksessa ehtoollinen ja siina englantilainen Richard toi hyvin esiin sen kuinka Jeesus antoi kaiken meidan takia ja pelkastaan rakkaudesta. Ma muistin taas tuskan hetket yheksan kuukautta sitten ja koin valtavan rakkauden siita miten paljon Jeesus meita rakastaa. Nyt ma sain antaa omaa uhriani Jeesukselle tan tien kautta. Ma tiedan etta Jeesus rakasti mua silloin kun ma synnyin, rakasti mua yheksan kuukautta sitten vierotuksissani ja rakasti mua tieta tehdessani. Aina on rakastanut ja aina rakastaa, aina yhta paljon. Tien rakentaminen ei lisaa rakkautta mut tien rakentamisen kautta ma opin tuntee enemman Jeesusta, opin tajuamaan sen ettei Jumalan voimalla ole mitaan rajaa. Ma en oo itessani mitaan mut Jeesuksessa ma oon kaikki. Me saatiin tehda tieta Jeesukselle autiomaassa. Me saatiin paljon ja ma myos tajusin konkreettisesti rukouksen voiman. Tarja oli hoitanut yhen kanadalaisen kaverin katta. Taa kaveri on vapaaehtoistyossa mendozassa, hankala kaveri mut Tarjan rukous vapautti, Lauran rukouksen voiman ma taas ite konkreettisesti tajusin ja Marika rukoili itelleen lapimurtoa ja Jeesus senkin konkreettisesti naytti ja naista kaikista lisaa..loppuu aika..palataan
-matkaaja Jari

..mendozan keskuksessa..

..mä en käytä nyt ä kirjainta ollenkaan kun täs konees ei oo.. mut eilen paasin nettiin pitkasta aikaa ja unohdin siina tosiaan mainita ettei oo ollu nettii kaytossa viiteen paivaan. Cordobassa oli myrsky joka oli todella kova. Kaksi ihmista kuoli ja kadut oli veden vallassa. Meilla base joutui veden valtaan vahaksi aikaa ja sahkot meni pariks paivaa. Nyt tultiin tanne mendozaan andien juurelle ja taal meil ei oo nettii kaytossa, eilen paasin vahan koneelle ja nyt oon nettikahvilassa tata kirjottaa. Se on vahan huono juttu silta kannalta kun koko ajan tapahtuu ja ois hyva koko ajan paivittaa tata blogii. Mutta meilla on onneks paljon kuvia ja niita me tanne tungetaan heti ku vaan on mahdollisuus. Me ollaan nyt mennozan keskuksessa joka on tosi iso paikka. Ihmisia on monelta suunnalta maailmaa ja taalla ollaan tehty Jumalan meille tarkottamia juttuja. Taa on ollu hyva viikko ja oikestaan talla viikolla oon ite paassy taas paljon lahemmaks Jumalaa. Viime viikolla kun oltiin siella carlos pazin lomakaupungissa niin ma menin osittain semmoseen kiire ja yrittamisen touhuun mukaan. Tarkotan etten valiin ehtiny pysahtyy Jeesusta kuuntelee vaan painoin omassa voimassa seka kiireessa Herran ohi. Sita kun tekee liian paljon niin kay helposti sokeeks ja kuuroks sille mita Jeesus koittaa sanoo. Tekee asioita tekemisen vuoksi ja unohtaa sydamen jonnekin. Varsinkin katuevankeliointii alkaa helposti tehda yrittamalla eika osaa pysahtyy ja pitaa ittensa kuulolla mita Jeesus haluaa ihmisten kohdalla sanoo. Me ollaan tiimina kylla astuttu jokanen mukavuusrajojen yli ja jotenkin meilla ei kellaan oo semmosta rajaa mita ei pystyttais tekee. Mut kun tanne mennozaan Bussilla kymmenen tuntii matkattiin niin siina kerkes hyvin kaymaan Jeesuksen kanssa lapi sita mita taalla on tapahtunut. Tuli tosi helpottunut olo kun Jeesus sano ettei mun tarvii Hanen silmissa mitaan paikkaa taivaasta ostaa. Tarvii vaan olla armossa ja rakkaudessa, kuunnella ja olla kuuliainen. Semmonen yksinkertanen todellisuus etta on olemassa valo ja sitten on pimeys. Ma elan valossa ja siina ma aion pysyy. Ma rakastan Jeesusta ja Jeesus mua sitten annan vaan joka aamu itteni taysin Jeesukselle ja pyydan rakkautta. Tas vahan tammosta vuodatusta itelta mut meijan tiimikin on jotenkin nyt paljon kypsempi ja me ollaan kasvettu aivan valtavasti. Ja taa yksinkertasuus mista ma kirjotin niin toimii ja se toimii koko tiimin suhteen.
Laura piti eilen todella hyvan saarnan noyryydesta ja siina ma sain tosi hyvan kosketuksen Jeesukselta. Me ollaan nahty upeita paikkoja ja koettu paljon. Ma saan helposti elamani monimutkaseksi, vaikeeksi puurtamiseksi mut ei Jumala sita semmokseksi tarkottanu. Ylistamalla Daavidin tavoin saan nayttaa rakkautta Jumalalle ja saan taas enemman rakkautta Jumalalta. Ilo, rakkaus ja noyryys ei muuta niin homma on aika yksinkertasta. Me ollaan tanaan pidetty lastenleirissa hartauksii ja viety kodittomille ruokaa. Oon saanu todistaa tanaan pari kerta ja varsinkin lapsille todistaminen oli mulle iso juttu. Ma joudun nyt lahtee tasta mutta me kylla pistetaan asioita muistiin ja laitetaan tahan blogiin kuvia seka tekstia, ma tiedan etta jokaisella tiimilaisella on paljon sanottavaa yksinkertasesta todellisuudesta, Jeesuksen rakkaudesta..jatketaan..
-matkaaja Jari-

..mendoza..

..ma kirjotan tosi nopeest tahan etta ollaan taalla mendozassa. Tultiin eilen ja ollaan taal pari viikkoo. Cordobassa oli myrsky ja sahkot meni pariks paivaks eika paassy blogii kirjottaa. Ollaan hyvassa tallessa Jeesuksen seurassa taalla. Kirjotan huomenna lisaa nyt on kiire ja tast konees puuttuu a pilkut, mut kaikille tiedoks Jumala on meijan kans koko ajan ja rakkautta riittaa..
-matkaaja Jari

...totuutta kylteissä..

...me käytiin dts:n alkupuolella Perheniemessä ollessa evankelioimassa Kouvolassa. Me oltiin innoissaan ja lähettiin perjantai iltana Kouvolan keskustaan viemään totuutta ja rakkautta. Siinä oli mulla opettelemista kun se oli mun eka kerta elämässäni kun evankelioin. Mut sieltä jäi yks haave kun mä oisin halunnu ison Jeesus kyltin kanssa kävellä pitkin katua ja julistaa rakkautta. Nyt täällä se haave sitten toteutui ja semmosella isol tavalla vielä. Me lähettiin osa ryhmää keskiviikko aamuna tohon liki keskustaa olevalle kadulle jossa on isot liikenne valot. Ja meillä oli paljon eri kylttejä mukana joissa kerrottiin Jumalasta ja rakkaudesta. Rosio ja Fran jako meijät vielä kahteen ja osa sai kyltit käteen ja osa traktaatit. Mä sain ekaks kyltin ja tuntu kuulkaa upeelta mennä seisoo autojen eteen kun ne oli valoihin pysähtyny. Meitä oli aina neljä tai viisi kyltein autojen edessä ja osa kiilaili pysähtyneiden autojen välis työtäen trakuja ikkunasta sisään muttei tietänkään väkisin. Sit vielä kun kun katu oli mäessä eli mä näin autot alaspäin ja pitkän jonon monella kaistalla. Se oli niinkun mielenosotus mutta ilman mitään uhoa tai oikeudenvoittoo. Ihan vaan pelkkää totuutta ja rakkautta. Siin oli hyvä seurata ihmisiä ja erilaisia reaktioita. Oli upeeta seurata kun huulet liikku kun väki tavaili kylttejä. Tää oli Isän suunnitelmaa sen tajusin, nää kylttien lauseet jää ihmisten mieleen ja samaan aikaan kun jakaa traktaatteja niin sillä on kaksinkertanen vaikutus. Siemen jäi moneen ihmiseen itämään. Siinä samal kadul oli mies joka jako katolisen kirkon pyhimys juttuja. Jonkimoisia lappuja annettiin ihmisille autoihin ja sit se äijä keräs ne taas takasin. Piti antaa rahaa jos halus jonkinmoista siunausta ja suojelua. Kun me tultiin niin se kaveri vähän suutahti kun me hänen alueel ängetään. Mut minkäs hän voi kun meillä on Pyhä henki matkassa mutta sovussahan me siinä toimittiin. Mut oli jännä seurata kahta tapaa viedä ihmisille hengellisyyttä. Toisessa oli armo ja rakkaus sitten toisessa epätoivo ja ahneus. Totuus ja valhe yhdessä samalla kadulla. Enkä mä tarkota nyt tätä miestä tuomita hänen kun täytyy saada elantonsa vaan mä tarkotan sitä että kaikin tavoin täytyy vallata viholliselta mestoja takasin. Vihollinen oli varmaan tosi raivoissaan kun me tultiin tälle miehellekin näyttää ettei rakkaudesta tarvii maksaa. Maailma on täynnä sitä vihollisen valhetta että Isän rakkaudesta kun maksaa niin saa siunausta enemmin. Varsinkin tääl etelä-amerikassa suuressa katolisuuden alueella tää valhe pätee. Ihmiset anto kehuja sille mitä me siin Jeesuksen apuna tehtiin ja lopulta Alejanrokin tälle lappukaverille evankelioi. Mä oon täs nyt viime päivinä tajunnut ettei oo mitään estettä millekään tavalle evankelioida. Vihollinen yrittää valhellaan varastaa muttei osaa mitään luoda. Tajusin et on tosi tärkeetä mennä rohkeesti uusiin mestoihin ja vaan viedä valoa pimeyteen. Pimeyden täytyy väistää aina valoa. Meillä oli kylteissä valo ja ihmiset näki ne. Me tehtiin tää sama homma vielä torstainakin ja tää viikko on ollut mulle ainakin semmosta päivitystä Jeeuksesta minussa et tuntuu virtaa koko ajan mut kuitenkin mä meen nyt nukkuu tos vieressä argentiinan porukka taas uusia kylttejä väsää, huomenna lähetään puistoon raamattu maratoniin, täst ja kaikesta muusta lisää..
-matkaaja jari-

Tässä nuorten konserttia odotellessa, ehdin ehkä vähän kuulumisia kirjoittamaan. Ollaan täällä turistikaupungissa Carlos Pazissa aktiossa, jossa meitä on myös muita tiimejä eri puolelta maata ja maailmaa. Toimintaa riittää aamusta iltaan ja kun illalla tai yöllä kaatuu sängyyn, niin hyvä jos ehtii sanomaan kissa, kun nukahtaa. Meidät on majoitettu perheisiin ja mulla kävi hyvä "munkki", kun pääsin pastorin perheen kotiin ja siellä on pehmeä sänky ja kaikki mukavuudet, josta en tässä viitsi kovin tarkaan kirjoittaa ettei muut tiimin jäsenet kovin tule pahalle mielelle, kun osa nukkuu autotallissa ja patjoilla pitkin lattioita, mutta sen voin tässä varovasti mainita, että siellä on sellainen kiva uima-allas, jossa voin aina pulahdella, muut ei niin uimiseta tykkää paitsi Tarja. Uitiinkin eilen sellaisessa aika ruskean värisessä joessa, (saamme olla tosi kiitollisia, kun Suomi on tuhansien puhtaiden järvien maa) ja vaikka mulla ei ollut uikkareita mukana, niin  ei se menoo haitannu. Shortsit ja t-paita päällä se onnistui yhtä hyvin.
 Eilen käytiin evankelioimassa joen rannalla, jonne oli kerääntynyt paljon lomailijoita. Siellä oli hyvät "apajat," kertoa Jeesukseta, kun ihmisillä ei ollut kiire mihinkään ja saatiin hyviä keskusteluja. Mulla oli parina Kanadalainen Shannia, jonka tulkkas hyvin mun englantia espanjaksi, kun sain useimman ihmisen kanssa rukoilla pelastusrukouksen. Ensin ne sanoo, että Jeesus on heillä sydämessä, mutta kun kysyn, että onko heillä henkilökohtainen suhde Jeesukseen, niin ne sanovat ettei ole ja haluaisivat saada sellaisen. Yksi vanhempi nainen piti mua oikein kädestä kiinni ja pussasi sitä  liikuttuneena.
Täällä tuntuu, että evankeliointi on helppoo, kuin "heinän teko," ja ihmiset ovat vastaanottavaisia.
Kaikki kunnia Jumalalle. Olen tosi kiitollinen, että saamme olla Jumalan käytössä.
Nyt lähden konsettia katsomaan ja jatkan taas joskus.
Kiitos kaikille esirukoilijoille, jotka muistatte meitä. Olette Siunattuja!
Terkuin Marika

Valokuvia lisää...

Evankeliontireissulla yhdessä Mendozan dts:n, summer of missionin sekä Carlos Pazin nuorten kanssa. 

Liikennevaloevankelistat paluumatkalla...

Ahkerat sankarimme Laura ja Johanna työpalvelussa paikallista rikkakihveliä ja rikkalapiota käyttäen.

Heini ja Francesca ikkunan pesussa...

Meillä ei ole vapaa-ajan ongelmia, koska sitä ei juurikaan ole...jokainen lepohetki on kullan arvoinen.

...Kiitosta Jeesukselle..

...tänne kun saavuttiin tiistai iltapäivän aikaan niin siinä tuli valtava yksinäisyyden tunne. Mä olin parina edellispäivänä vähän kuumeessa ollu sekä jonkinmoista vatsatautii siinä käyny läpi. Fyysinen olo ei ollu palautunut kohilleen ja mieli oli herkkä kaikelle ilkeelle tökkimiselle. Sitähän vihollinen heti kokeilee ja yrittää saada meitä valheen olotilaan. Mä sain tiistaina vapautuksen työpalveluksesta ja makailin siinä patjalla. Meitä nukkuu kymmenkunta äijää samassa huoneessa patjoilla ja minä aloin siinä miettimään että mä oon ainoo suomalainen mies siinä, entinen narkomaani ja helposti monii kaksvuotta vanhempi, ylikin. Mitä mä oikein täällä teen ja sitä alko työntyy nopeeseen eristäytyneisyyden tilaan, oma säälintunne tuli mukaan. Siinä mä rukoilin ja kysyin et tähänkö mä nyt lopahdin Jeesus, mitä mä nyt teen? Ne tunteet siinä on todellisii eikä sellasii et oisin ne voinu vaan ohittaa. Rukoilin ja Jeesus alko vastaamaan, Jeesus käski ylistämään ja käski tekemään päätöksiä. Siis päätöksiä valhetta vastaan, päätöksiä rakkauden puolesta. Mä sain  alkaa ymmärtää sitä kaikkee mitä olin lähikuukausien aikana Jumalalta saanut, tajua siitä miten hyvä ja rakkautta täynnä oleva Herra meillä on. Mä oon tosi alkuvaiheessa omassa hengellisessa kasvussani ja mulla on jano, mulla on kiire saada paljon, mä haluun rakkautta, mä haluun päästä lähelle Jeesusta ja haluun olla Pyhän hengen palveluksessa. Mä meen omien sen hetkisten Isän antamien rajojen yli ja lähen kokemusten perään. Mä kävelen Jeesuksen ohi ja yritän omassa voimassani. Siinä mä sitten tajusin et väliin tuntuu tosi huonolta ja mieli menee maahan mutta siinä tilassa Jeesus just pyytää et kato tässä Hän on ja mä voin kertoo omat tuskani. Mä kiitin ja ylistin, tein päätöksen rakastaa ja vaan rakastaa joka ainoota ihmistä ja tänä aamuna sitten kun ylistettiin ja rukoiltiin niin Pyhä henki kosketti mua ja sain todeta miten mahtava tää viikko on ollut. Tää homma on kyllä koko ajan niin huikeeta etten millään pysty käsittää mitä kaikkee oon saanu ja miten paljon on saanu hengellisesti kasvaa. Täällä me Jumalan lapset ollaan, kuka mistäkin niin sillei ei oo loppujen lopuksi mitään välii. Eikä se englannin puhuminen oo tosiaankaan enää ongelma, tottakai siinäkin kielitaito ajan myötä vaan kehittyy. Laurakin se nukkuu tuolla jonkin matkan päässä, yhdysvalloista ja argentiinasta olevien naisten kanssa eikä ois Laura varmaan joku aika takaperin kuvitellutkaan semmosta tekevänsä. Englannin kielen pelko ei enää oo Lauralle pelko vaan Jumala vie rakkaudessaan eteenpäin ja oikeeseen todellisuuteen. Laura on mennyt eteenpäin tosi lujaa. Tänään oli pelleksi puettuna draamaa vetämässä kaupungin keskustussa ja täällä on ihmisii paljon. Vaikka tässä hulinassa ollaan väliin vähän  tiiminä hajaannuttu niin kyllä meidän me aina yhteen palaamme. Marika on siinä tärkeessä osassa ettei päästä eksymään liiaksi toisistamme ja se tosi hyvä juttu koska me ollaan Perheniemen Mgdts ja se pitää. Ansku tos kirjotti hyvin tästä tuohusta siis elämänmenost täällä. Anskus mä ihalen sitä ettei oo tilannetta mihin se ei ois valmis. Tosi rohkeesti menee eteenpäin. Johannassa on valtavasti viisautta ja herkkyyttä. Se herkkyys tuo sen aitouden ja se on väliin Johannalle rankkaa. Mut se rohkeus on kuitenkin valtava kun Johanna pistää ittensä peliin vaik ois miljoona ihmistä ympärillä. Mut se on tietysti Johannalle rankkaa kun joutuu Isän suunnitelmas, miten se Tarja sanokaan, tiimin varaventtiili olee. Muut tiimiläiset ei uskalla sitä mitä Johanna uskaltaa. Heini on mahtava myös, siin semmosta ittensä peliin laittamista ettei mitään rajaa ja kaikki Jumalan kunniaksi. Heinin kans on mukava evankelioida kun se menee niin täysin Jeesuksen varassa. Mä en tiedä tajuuko Tarja itekään miten totaalisesti Jumala häntä käyttää ja mä oon niin paljon saanu oppii Tarjalta mitä aito pyytettömyys on. Sanna ja Beto ei oo tällä viikolla ollut meidän tiimin johdossa mut niiltä mä kuitenkin se rohkasun oon hakenu. Sannassa on Isän viisautta paljon ja Betossa taas sitä nöyryyttä mitä Isältä joka kerta rukoilen. No tää meni nyt vähän tämmöseksi henkilökerronnaksi mun näkökulmasta. Mut seuraavaan juttuun lähtee tulee niitä mihin Jumala meitä on täällä vieny. Mä sain kokee mun unelman kun banderolleilla sain viedä evankeliumia eteenpäin. Se on tosi huikee olo kun vilkaaseen liikenteeseen hotellien ja liikkeitten keskelle pääsee liikennevaloissa autojen eteen seisoo, seis! Jumala on rakkaus jne. kyltit kädessä seisoo. Muiden jakaessa trakuja autoihin. Evankeliumia täytyy viedä kaikin keinoin eteenpäin..ens kerralla näistä lisää..
-matkaaja Jari-

Arkielämän havaintoja; osa 2

Terveisiä täältä kaukaa! Tässä Ansku taas. Joku sanoi tänään, että ollaan puolivälissä matkaa. Hurjan nopeasti on mennyt viikot. Täällä on ihan huippua! Pohdittiin joku ilta tyttöjen kanssa, että mitä kaipaa Suomesta ja mä totesin kaipaavani omaa puhelintani, koska siinä on niin paljon musiikkia (täällä mukana vanha, jonka 50 kappaletta oon kuunnellu jo kyllästymiseen asti....). Oon huomannut olevani aika sopeutuvaa sorttia, joten en ikävöi Suomea ainakaan vielä.

Elämä täällä on kuitenkin hyvin erilaista. Monet asiat on niin helppoja ja yksinkertaisia Suomessa. Esimerkiksi menet lähi-Saleen ja saat sieltä kaiken tarpeellisen tehdäksesi ruokaa. Täällä leivät, lihat, hedelmät ja kuivatavarat on eri kaupoissa, joten kauppareissuun menee paljon enemmän aikaa (paitsi joissain supermarketeissa ja siellä on taas huomattavasti kalliimpaa). Ja suomalaisille kauppojen valikoimat välillä aiheuttaa hilpeyttä. Leipää on muutama erilainen, mut sit taas voileipäkeksejä on valtavat hyllymetrit (ja ainakin päältäpäin kaikki ihan samanlaisia) :D Täällä ihmisten ruokavalio on hyvin erilainen ja sokeripainotteinen. Siltí ihmiset on pääosin tosi hoikkia.

Siivoustavat ja yleinen hygienia taas on sitä luokkaa, että leikkaussalisairaanhoitajan tyttärenä on parempi pitää silmät kiinni, sillä tieto lisää tuskaa ja vain toivoa parasta. Ihmiset täällä on tottunut siihen, mutta meidän vastustuskyvylle se ei taida aina olla hyvä juttu. Mä sairastuin itse viikko sitten. Mulle nousi kova kuume ja epäiltiin auringonpistosta. Se ei kuitenkaan helpottanut ja sitten aloin ripuloida ja oksentaa. Lopulta olin niin huonossa kunnossa, että mut käytettiin sairaalassa ja sain siellä tipan. Sen jälkeen alkoi parantuminen ja nyt on taas kaikki hyvin.Vatsaongelmia on nyt alkanut olla vähän yhdellä sun toisella.

Ollaan oltu tosi tiiviistí yhdessä nyt jo monta viikkoa. Aattelin, et se tulisi olemaan välillä tosi vaikeaa ja rasittavaa, mutta ainakin vielä on mennyt pääpiirteittäin tosi hyvin ja joskus kohtuullisesti. Välillä alkaa joku asia nyppiä, mutta kymmeneen laskeminen jo auttaa paljon. Palvelevaa asennetta ja omasta edusta luopumista mä ainaki tänne tulin opettelemaan.

Nyt ollaan Carloz Pazissa, argentiinalaisten lomakaupungissa viikon verran paikallisessa seurakunnassa. Meitä on kolmenkymmenen hengen porukka; kolme DTS:ää ja staffilaisia Córdobasta sekä muutamia muita. Kunnon kielten sekamelska, kun kielinä toimii espanja, suomi ja englanti. Mä oon nauttinut ihan täysillä uusiin ihmisiin tutustumisesta ja mun englantikin on parantunut todella paljon. Ja täällä on vielä tosi helppo puhua, kun nääkään ei kaikki osaa kovin paljoa. Tänään oltiin jakamassa ihmisille kutsuja seurakuntaan liikennevaloissa odottaville autoille ja sitten meillä oli sellaisia julisteita, joissa heräteltiin ihmisiä ajattelemaan. Ja ensimmäistä kertaa se oli mun mielestä kivaa. Suomessa oon aina vähän nyrpistellyt lappujen jakamiselle.

Pidin ekan saarnani nuortenillassa pari viikkoa sitten. Puoli vuotta sitten en olisi voinut kuvitella joskus pitäväni saarnaa, koska mitä sanottavaa mulla muka olis. Nyt otin aiheekseni seurustelun ja saarna syntyi todella helposti. En jännittänyt ja mulla oli jopa tosi hauskaa puhuessani. Täällä huomaa ylittävänsä itsensä ja välillä voi tajuta, että joku onkin kivaa. Eri ihmisillä on aika erilaisia juttuja, jotka tuntuu vaikeilta. Mulle yleisön edessä oleminen on todella helppoa laajan Joykids-kokemuksen ansiosta. Mulle taas vaikeaa on kohdata yksi tuntematon ihminen. Ja toinen haaste on, että oon persoonaltani niin tasainen ja realisti, että Jumala meinaa välillä unohtua, kun pärjään itsekin. Muilta opettelen rukoilevaa asennetta.

Mä mietin paljon tulevaisuuttani. Mitä teen DTS:n jälkeen? Mitä Jumalalla on varattuna mulle? Uskallanko astua siihen, vai järjestelenkö itse asiat parhaaksi näkemälläni tavalla? Mitä jos Jumala kutsuisi mut joskus jonnekin ulkomaille, olisinko valmis lähtemään? Suomessa kaikki on niin helppoa. Mitä ihminen tarvitsee elääkseen ja ollakseen tyytyväinen. Kuulin, että juutalaisille rikkaus tarkoitti sitä, että osaa olla onnellinen siinä tilassa eikä rikkautta mitata lompakon paksuudella.Sitä mäkin haluan ja tällä hetkellä voin sanoa olevani täysin rikas :) Tulevaisuudessa kaikki on avoinna, mutta uskon, että Jumala johdattaa mut juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, niin kuin tähänkin saakka.

Tällaisia sekalaisia ajatuksia, toivottavasti nautitte!

Matkaaja-Ansku

...taiteen harjotteluu..

..mä oon ite viime päivinä paljon miettiny ja rukoillu, pyytänyt Jeesukselta tietoo siitä missä tilassa meen. Tää meidän tahti on tiivis ja mä ite alan helposti omassa voimassa yrittää liikaa. Me mennään täällä kovassa kasvussa koko ajan ja astutaan jatkuvasti oman mukavuusalueen yli mutta mä tiedän että vaikka tuntuu vaikeelta niin ei Jeesus meitä tuskalla haluu kiusata eikä Jeesus halua että tekemisestä tulisi semmosta yrittamisen stressii. Tää on meidän kasvuu mitä Jeesus rakkaudessaan antaa. Meistä moni astu eilen alueen yli ja alko luottaa Jeesuksen voimaan. Mulla itellä oli oikeesti eilen kamppailu mut nopee sellanen et onko tää nyt sopivaa. Tämmönen keski-ikänen partaa kasvattava äijä näyttelee draamassa yhtä sanaa toistavaa koneen osaa ja itkee siinä vielä isoon ääneen melkeinpä puolet draamasta seuraten muita koneen osia jotka kiusaavat häntä. Mut tajusin et just maailman viisaudella ne asiat saa hankalaksi. Mä en oo pyrkimässä ammattimaiseksi draamaesiintyjäksi ja yritä onnistua jotta saisin hyväksyntää. Tämmöstä yrittää vihollinen syöttää mun päähän. Ja Jeesus anto mulle voiman ja rakkauden, mä saan viedä evankeliumia eteenpäin. Evankeliumia pitää viedä kaikin tavoin eteenpäin. Vihollinen on varastanut paljon muttei todellisuudessa ole luonut yhtään mitään. Näitten draamojen kauneus on just siinä että niissä todellinen rakkaus, sanoma jota vihollinen pakenee.
Mä sain itelle päivytystä Jeesukselta kun eilisiltana rukoilin ja tuli todella voimakas annos rakkaudentunnetta sitä Isän todellisuuta, taju siitä että ollaan yhtä ruumista. Eletään Herrasta ja olemme pyhiä. Me ollaan tiiminä kasvettu todella paljon muttei välttämättä sitä heti huomata. Mulle itelle eilinen päivä oli taas yks askel lähemmäs Jeesusta. Mä en draamoja tekemällä pääse lähemmäs Jeesusta mutta eilispäivänä ja tänäänkin oli Isän suunnittelemat draamaharjotukset ja olemalla kuuliainen, osallistumalla Isän suunnitelmaan astumalla oman alueen yli ja vaan luottamalla Jeesukseen. Sillä tavoin mä kasvan ja opin tuntee paremmin Jeesusta, oikeeta todellisuutta ja rakkautta. Mä jäin nyt tätä omaa kokemustani jakaa mutta meidän tiimillä olikin vähän semmonen ajatus että jokainen välillä kirjottas vähän omia aatoksiaan. Meillä alkaa kohtapuoliin tässä lähellä helluntaiseurakunnassa kokous. Tarja saarnaa, on ylistystä, rukousta, draamaa. Oltiin viime viikonloppuna siellä ja se on mahtava paikka. Sitten vielä Viron tiimille rakkaat, rakkaat terveiset ja Jarkko hävis sähköposti osote mutta jospa sä mahtavan tekstin teijän blogiin äkkiä tekaset..palataan..mut vielä tästä meijän keskuksesta. Eilis iltana tunnelma oli aivan huikee, ylistys ja laulu raikui, oltiin ku vanhoja hippejä jotka kuitenkin oli tajunnut todellisen rakkauden. Tää on pieni talo mut täynnä rakkautta. Yks kuva vielä rajusta draamasta, mä en uskalla kuvia oikeesti laittaa ilman meijän tiimin naisten lupaa kun muuten ne tukistaa..huono vitsi tähän lopuksi..Nää ihmiset täällä Jeesuksen rakkauden omia.. kuvassa minä ja Shayna kanadasta, perheestä kertovassa draamasta

-matkaaja Jari-

...artclass in cordoba..

..nopea selvitys meijän aamupäivän draama harkoista. Me saatiin eilen opetusta pyhyydestä ja siitä mitä se on.
Meijän täytyy antaa ittemme kokonaan ja täysillä Jeesukselle ja tajuten et sen mitä teemme niin unohdamme itsemme ja olemme totaalisesti Jeesuksen varassa. Tää oli mun lähtökohta kun lähettiin harjotteleen ja tekeen draamaa. Meit oli iso porukka ja me oltiin loistavii. Varsinkin Heini tekee upeeta suoritusta ja urhee anskukin pääs taas toimiin mukaan. Me kun ollaan Jeesuksen varassa niin kaikki on mahdollista, meil jatkuu viel draamaharkat ja Mafe joka tulee kolumbian suunnasta ohjaa meitä loistavasti. Palataan..
-matkaaja Jari

Cordoban eka viikko

Hola! Meille on tosiaan tapahtunut täällä niin paljon ja ollaan saatu olla niin monessa mukana, ettei sitä tajuakaan. Jari jo kirjoittikin hienosti kotikäynnistä ja slummivierailusta. Molemmissa paikoissa ja lisäksi tänään slummin kotikokouksessa Jari todisti rakkaudella Jumalan työstä hänen elämässään. Slummin ihmiset sanoivat, että tämä pitää monen kuulla ja siksi he tulivatkin uudelleen tänään kuulemaan, kuinka Jeesuksen rakkaus muuttaa ihmisen elämän. Diego, joka oli katkaissut moottoripyöräonnettomuudessa jalkansa, otti Jeesuksen sydämeensä Vapahtajana. Siitä tuli suuri ilo, koska hän ensin vastusti, mutta Pyhä Henki aukaisi hänen sydämensä ottamaan sanan vastaan. Mursimme myös sukukirouksia hänen kohdallaan, koska siinä suvussa oli jalka mennyt poikki monelta ja jopa koiralta oli jalka poikki ja se ontui. Jeesuksen nimessä ja veressä on voima! Jeesus kantoi Golgatan ristillä kaikki kiroukset ja saamme myös sitä julistaa ja rukoilla jokaisen elämään. Toisen Korinttolaiskirjeen sana 6:1-2 kävi toteen: "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." Diego tuli tänään slummin kotikokoukseen, joka pidettiin uskovassa 8-lapsisessa kodissa. Se oli suuri kiitosaihe! Annoimme Diegolle eilen oman Uuden Testamentin Psalmien ja Sananlaskujen kera ja hommaamme hänelle vielä koko Raamatun. Tänään hänen puolestaan rukoiltiin kokouksen lopussa ja evästettiin Raamatunkohdilla, mitä hän voi lukea. Hän kutsui uskovia miehiä kotiinsa kylään. Kyllä Jumala on hyvä! Muistetaan Diegoa rukouksin jatkossakin, sillä hänellä on ollut rankka elämä, mm. hänen oikea silmänsä ammuttiin muutama vuosi sitten. Uskomme Herran muuttavan hänen elämänsä kokonaan. Hän sai ilon ja rauhan.

Diegon sisko Loren, joka on avainhenkilöitä slummissa ja hänen suojeluksessaan siellä voidaan käydä, oli myös kokouksessa ja hän toi sinne muitakin. Hän on joutunut kärsimään jatkuvista keskenmenoista ja rukolimme hänelle vauvaa. Hänellä on yksi lapsi ennestään ja hän niin haluaisi lisää lapsukaisia. Meillä oli tosi siunatut rukoukset hänen puolestaan tiistaina. Taivaallinen Isä avaa tilanteet ja sydämet. Kaikki kunnia Hänelle!

Evankelioimme eilen tämän seudun keskustassa ja rukoilimme ihmisten puolesta. Sama tapahtui tänään Cordoban ydinkeskustassa. Moni halusi rukoilla itse syntisen rukouksen ja saada puhtaan sydämen. Rukoilimme myös muiden asioiden puolesta esim. lapset, terveys, oikea puoliso, paraneminen sairauksista, Jumalan rakkauden kokeminen ja Herran seuraaminen ja oikeat valinnat ym. ym. Saamme tehdä todella tärkeää työtä Jumalan elopelloilla eikä se ole ollenkaan tylsää! Se on mielenkiintoista ja aina tulemme innostuneina keikoilta majapaikkaamme, vaikka saatamme väsyneinä lähteä matkaan. Herran läsnäolo virkistää ja antaa uuden voiman ja ilon. Oma usko aina vahvistuu, kun saa todistaa. Suosittelemme sitä kaikille!

Keskiviikkoyön keikka prostituoitujen parissa oli todella mielenkiintoinen ja palkitseva. Siitä riittäisi paljon kerrottavaa, mutta lyhyesti voidaan sanoa, että työlle on suuri tarve. Lähes jokainen itsensä myyjä haluaisi lopettaa hommat, kun vain olisi mahdollisuus. Rukoiltiin monia pelastusrukouksia, voimaa päästä pois kadulta, parempaa hyvää työpaikkaa, lasten puolesta ym. Yksikin 48-v nainen itkien sanoi, että hyvä, kun tulette tänne kadulle rukoilemaan puolestamme ja kertomaan Jumalan rakkaudesta. Työtä on niin paljon kuin jaksaa tehdä. Jumala on avannut monia ovia Cordoban Missionuorille viedä evankeliumia.
Ikävintä katutyössä oli suuri miesten joukko, jotka halusivat olla naisia. He olivat käyneet monissa leikkauksissa ja Jumalan luoma kroppa oli yritetty muuttaa muuksi. Tuntuu niin pahalta, mihin heidän elämänsä oli ajautunut, mutta Jumala rakastaa valtavasti jokaista ja haluaa eheyttää ja parantaa ja hoitaa.
Argentiinassa tuntuu olevan oikein buumi muuttua miehestä naiseksi, sillä valtakunnallisen tosi-tvn voittajakin oli kaunis nainen, joka oikeasti oli mies. Häntä media pitää nyt idolina ja mallina. Kunpa tulisi parempia malleja ja esimerkkejä lapsille ja nuorille!

Tulkoon läpimurtoja näille kaikille osa-alueille niin lapsityöhön, katuevankeliointiin, slummityöhön, huumetyöhön kuin prostituoitujen parissa tehtävään työhön! Sen huomasi, että erityisesti lapset ja nuoret ottivat evankeliumin hyvin vastaan. Kasvakoon Argentiinassa uusi sukupolvi Jumalan miehiä ja naisia!

Alla vielä joitakin valokuvia. Nyt kuvia on vähemmän, koska slummiin ja kaduille yöaikaan ei voi ottaa turvallisuuden tähden kameraa mukaansa. Olisi paljon mielenkiintoista kuvattavaa, mutta jääköön tilanteet omiin muistoihimme. Emme halua vaarantaa kenenkään henkeä.
-matkaaja Tarja

  Lauantaiaamupäivän slummilasten kerho aamupaloineen ja lounaineen. Oikealla Cordoban helluntaiseurakunnan nuortenillassa esitämme Amen-draaman ja Johanna kertoo siitä sujuvasti Sannan tulkatessa. Alla vasemmalla rukouspalvelua, johon koko srk tuli Anskun hyvän seurusteluopetuksen jälkeen.

Cordoban basella Beto ja Natso ja Pablo vetävät ylistystä. Basen johtaja Huan saarnaa palavasti Sannan tulkaamana.

Pieni moottoripyöräilijä Eze ja aina niin iloisena!

Cordoban Missionuorten toimitakeskuksessa lounaalla. Kansainvälistä meinikiä...argentiinalaisia, suomalaisia, kolumbialaisia, amerikkalainen, kanadalainen, perulainen...

Työpalvelussa on tunnelmaa...
tiskatessa aika hurahtaa...
Jaria naurattaa...

Katuevankeliontitiimiä lähdössä palveluksen työhön: Fransesca USA:sta Jarin ja Juulian kaverina.

Cordoban uljas kirkko ja yliopisto.

Cordoban modernissa kauppakeskuksessa riittää ihmettelyä...

....kasvua..

...täällä tapahtuu koko ajan niin lujaa asioita et ei ihan heti tajuu miten lujaa sitä kasvaa hengellisesti. Mä tarkotan sitä et me kohdataan ja ollaan semmosissa tilanteissa että tuntuu onko täs jossain leffassa. Mä kerroin viime tekstissä siitä kun käytiin slummissa evankelioimassa ja pyytämässä ihmisiä perjantain kokoukseen. Ja meillähän oli semmonen nopee tarkotus käydä vaan pyytämässä. Meidät kutsuttiin yhen talon pihaan ja tuotiin penkit. Siinä juotiin matea ja täytyy sanoo että Johanna urheesti ekan kupin aivan tulikuumaa juomaa pillistä imasi. Ja kun samaa kuppia ja pilliä käytetään eikä sitä välillä pestä eikä slummissa hygenia oo ihan taattu mutta ei Johannaa eikä meitä muitakaan sit haitannut. Sitten aukesi mulle mahdollisuus todistaa ja siinä mä tajusin vahvasti miten voimaakkaasti rakkaudessaan Jeesus haluaa meitä yhdistää. Ja Tarja sai myös todistaa ja se oli niin vahvaa todistusta Jumalan rakkaudesta. Se kosketti naista todella syvältä koska asiat ovat samat ollaan sitten slummissa tai Suomen Vaasassa. Jumalan rakkaus ja halu parantaa on myös aivan sama. Oli niin upeeta tuntee Jeesuksen läsnäolo ja rakkaus. Tajuta se että me ihmiset kun vaan annetaan elämä kokonaan Jeesukselle niin se on tärkeintä. Naisen veli on ollut vastaan eikä ole ennen halunnut rukousta itsensä puolesta mutta nyt hän otti Jeesuksen elämäänsä. Se asia on vaan niin vahvasti tajuttava että Jumala ei katso asuinpaikkaa vaan Hän katsoo todellisuuteen, näkee sydämen ja antaa kaiken,antaa rakkauden. Tää oli meille todella kasvattavaa ja kun tajuaa ettei estä Jeesuksen toimintaa, jää itse taustalle ja antaa Pyhän Hengen toimia. Mä saan paljon rohkeutta Tarjan niin rakkaudellisestä voimasta lähestyy ihmisiä ja me toimitaan Isän suunnitelemana tiiminä hyvin ja kun saadaan vielä koko ajan tutustuu uusiin ywamilaisiin eri maista niin mikäs tässä. Mulle itelle on ollut haastavinta puhuu englantii, mä ymmärrän kaiken mitä mulle puhutaan mut mä yritän puhuu heti täydellisesti ja meen nopeesti lukkoon. Siinä asiassa Alex joka on brittiläis-argentiinalainen kannusti mua ja sano pelon tulevan vihollisen valheesta. Meillä on rohkeet puhujat Ansku, Tarja ja Marika mut nyt me muutkin ollaan sit alettu puhuu rohkeesti. Heini puhuu rohkeesti vaikkei aina mee ihan oikein. Johanna on itse asiassa taitava puhuu mut menee samalla lailla väliin lukkoon kun minä. Laura kärsii huonoo itsetuntoo englantinsa takii. Mutta Laura oli eilen kolumbialaisen pojan kanssa kahelleen evankelioimassa Cordoban kadulla ja siinä samassa todisti englanniksi. Johanna ei enää arkeile puhuu yhtään ja tuntuu et väliin englantii tulee enemmän kun suomee. Itekin oon saanu todistaa englanniksi ja eilen olin  amerikkalaisen kanssa kahelleen kadulla evankelioimassa. Eli älä vihollinen luule et voit enää meitä lannistaa ettei muka uskalleta. Me oltiin viime yönä evankelioimassa Cordoban punasten lyhtyjen kadulla eli mentiin prostitoitujen pariin. Tää paikka sijaitsee aika liki Cordoban keskustaa ja on todella pimeitten voimien vallassa. Ekaks rukoiltiin ja sitten jakauduttiin ryhmiin. Mä tajusin että tässä on voimakas tarkotus vapauttaa katuja henkivaltojen alta. Marika, Laura, minä ja sitten Rosario joka on kotoisin Perusta ja kuuluu Mendozan dts staffiin sekä vielä argentiinalainen poika Mendozan dts:tä. Marika on muuten armotettu katuevankelista, sen oon tiennyt mut tässä se tuli vahvasti esiin. Tavattiin ekaks ihan naisen näkönen mies joka oli siis leikannut itsensä naiseksi. Siinä tajus vahvasti sen miten vihollinen tulee ainoastaan tappamaan, tuhoamaan ja valehtelemaan. Mä mietin itteeni ja suhtautumista tähän naismieheen eli tuomitsenko ja alan kauhistelee vai haluunko olla vaan oikeesti välittämättä. Tämä mies on kuitenkin jo kohdussa ollut Isän rakkaudessa suunnittelema ja Isällä on edelleen suunnitelma ja rakkaus häneen. Ihan samal tavalla kun minuunkin. Me ollaan Jumalan lapsia ja mä tiedän että Jeesus rakastaa häntä niinkun muakin. Tässä mä tajusin miten paljon tarviin nöyryyttä ja kasvuu, tarviin koko ajan rakkautta ihan niinkuin tää mieskin. Vihollinen oli päässyt tuhoamaan identiteetin, saanut miehen totaalisen valheen alle. Mies ei antanut rukoilla puolestaan mutta rukoillaan me kuitenkin kaikki. Saatiin kokee rakkauden voima ja Rosario joka on rakkautta täynnä rukoili pelastusrukouksen ja samankaltainen mies otti Jeesuksen vastaan. Elikkä taivaassa iloitaan, aikasemmassa katuevankelioinnissa Sanna sai rukoilla kahden tytön puolesta jotka otti Jeesuksen vastaan eli mahtavaa riemua ja iloa. Mä haluun palata tähän prostituutioevankelioinnin pariin vielä myöhemmin, pitää koota kaikilta palautetta siitä. Sitä on ollu aika tiivis päivä tänään mut Beton opetus aamulla oli tosi hyvä ja sen jälkeinen ylistys ja rukous anto mulle voimaa sekä rakkautta. Eilisyöstä tajusin kuitenkin miten paljon meidän pitää vaan rukoilla, rukoilla vihollisen valhetta vastaan. Mutta Jeesus rakastaa eikä rakkaudessa ole pelkoo.. Anskun urheutta mä kehun vielä tähän lopuks ja huomenna taas lisää..
-matkaaja Jari-

..Jumalan rakkaudesta..

...tää viikko on ollu suht kiireinen ja oon itessäkin väliin huomannu pientä väsymystä. Mut tää on jotain niin kasvattavaa mitä ei pystyny tajuumaankaan. Eilis iltapäivänä kun tonne toiselle talolle astelin niin mä mietin miten mä en tunne näitä seutuja mitenkään vieraaks. Mä oon Cordobassa Etelä-Amerikassa aivan slummi alueen vieressä ja tosiaankin vaarallisella seudulla. Toi mun huonekaveri Dane on pari kertaa ryöstetty kun se on toiselta talolta sitä samaa matkaa kävelly. Dane on tuolta Pohjois-Amerikan puolelta ja staffissa täällä. Mut mä mietin onko se Jumalan suunnitelma ettei nää seudut oo vieraita ja kun muilla tiimiläisillä on käsittääkseni saman kaltasta tunnetta, sitä vaan menee Jumalan suunnitelmassa. Mut koittaa vihollinenkin koko ajan saada meitä horjahtelee ja tuntee epävarmuutta. Me oltiin eilisiltapäivänä tekee katuevankeliointii tässä naapurustossa ja Sanna, Hese, Johanna, Marika ja Laura sekä minä mentiin yhteen taloon siinä. Sanna sano ettei he oo oikein siinä vielä päässeet kertoo Jeesuksesta. No, mehän mentiin ja siinä oli mies, nainen ja lapsi pihalla. Ne oli sisaruksia ja lapsi oli naisen, kysyttiin mitä aattelevat Jeeuksesta. Kumpikin uskoi ja piti Jeesusta sydämmessään omalla tavalla. Mies oli pari viikkoo päässy vankilasta ja nainen on kuulemma tän seudun yks isoimmista huumediilereista. Tajusin et vaikka molemmat uskovat niin pelko oli molemmilla vielä sydämessään ja vihollisen ote vahva. Mies oli vankilassa yritetty tappaa muutamaan kertaan mutta oli ottanut Jeesuksen siellä sydämeen ja tappoyritykset oli loppuneet. Nainen oli ollut vankilassa kerran ja odotti uutta joutumista sinne. Tää nainen tuntu ekaks jotenkin vaikeemmalta tavottaa kun mies. Mies kertoi paljon uskostaan ja elämästään ja saatiin rukoilla myös hänen puolestaan. Mut sit Sanna kysyi voisinko mä todistaa ja mul tuli hetken epäröinti. Mä alan heti vähättelee heti omaa todistustani mut mitä enemmän oon todistanut sitä varmemmin tajuun et vihollinen haluaa kaikin tavoin estää sen. Ja sit kun sain kertoo omasta elämästäni sekä todistaa niin siinä tajus miten paljon Jeesus meitä rakastaa. Mä oon saanut Suomesta asti tulla kertoo Isän rakkaudesta omassa elämässäni ja nää Jumalan lapset saa kertoo meille omasta uskostaan ja elämästään niin eihän vihollinen voi sitä sietää vaan koittaa kaikin keinoin tuhota sitä. Näille ihmisille on tosi tärkee et Suomesta asti tuun kertoo miten Jeesus on mut pelastanut varmasta kuolemasta ja Laura kun kertoi että on koko elämänsä uskonut Jeesukseen niin mies oli todella hämmästynyt. Mutta me saatiin näihin ihmisiin yhteys ja he tietää että naapurissa on ywamin keskus. Täällä voi kaikki osallistuu opetuksiin ja mies sano perjantaina tulevansa.
Meillä on täällä kesä dts menossa ja sit tuli vielä meijän kanssa kahdeks viikoks mendozan sielunhoito dts. Meitä on täällä aika monesta maasta ja eilen iltana oli semmonen alkutilaisuus. Juan tän keskuksen johtaja piti hyvän saarnan ja siitä mä tajusin vihollisen valheen mulla. Olin juuri ennen saarnaa rukoillut ja saarnan kautta Jumala puhu tästä. Täällä on myös hyvää ylistystä ja se on musta ainakin tosi mahtavaa. Nyt alan taas väsähtää kello on kakstoista kohta ja pitää lähtee nukkuu. Mut vielä vähän tästä päivästä, Heini piti hyvän hartauden ja Heini on kyllä muutenkin tosi paljon kasvanut hengellisesti. Antaa kyllä itestään kaiken Jeesuksen käyttöön ja on todella voimallinen rukoilija. Mut oltiin tänään slummissa jakaa lapsille välipalaa ja kutsumassa kokoukseen joka on perjantaina siellä slummissa. Nää slummit on muuten semmosii paikkoja johon ei poliisitkaan mee ellei oo pakko. Mut me tehdään Jeesuksen työtä ja sitä ihmiset siellä kuitenkin kunnioittaa. Meillä oli mahtava ja rakkautta täynnä oleva tilaisuus kertoo Jeesuksesta kuitenkin slummissa tänään. Todistin taas ja Tarja todisti sekä saatiin rukoilla. Kuitenkin vihollinen koitti tätäkin estää, mulla ei ollut tarkotus todistaa ja Tarjakin oli aatellu et matet on juotu niin lähetään menee. Mut Jeesuksella oli toiset suunnitelmat ja siihen juttuun mä pyydän Tarjan ja muiden kerrontaa myös. Tarja muuteen on todella Pyhää Henkee täynnä oleva rukoilija, todellinen slummievankelista, siitä enemmän huomenna. Anskun urheutta kyl kehun vähän vielä ja siitäkin lisää huomenna. Meillä on tiimissä vahvat naiset muutenkin nii ettei täs mitään hätää..
-matkaaja Jari-

Sairaat paranevat...yhteenveto jatkuu 17.1.2012

Tässä vielä lyhyesti kokemuksia viime yhteenvedon jälkeen. On siis aivan upea mahdollisuus palvella täällä Herraa toisella puolen maapalloa nyt jo tutummaksi tulleen kansan parissa. Argentiinalaiset ovat tosi ystävällistä kansaa. Katuevankelioinnissa lähes poikkeuksetta he ottavat traktaatin vastaan ja ovat halukkaita juttelemaan. Täällä kulttuuri korostaa ihmissuhteiden merkitystä. Toisen kohtaaminen on tärkeämpää kuin jokin teko tai suoritus. Siinä on suomalaisille oppimista. Yksinäisyys on tuntematon käsite täällä. Yhteisöllisyys hoitaa ja kaikki työtkin tehdään porukalla. Esimerkiksi jäätelöbaarissa on vähintäin 4-5 henkeä tekemässä sulle jäätelöä. Yksi ottaa rahan ja toinen tekee jäätelön sulle ja pari katsoo, että homma toimii tai auttaa mukana. Työttömyys on pienempää ja samoin palkat. Argentiinalaisella voi olla kaksi tai kolme työpaikkaa elättääkseen perheensä, sillä tulotaso on alhainen.
Icanosta jäi vielä mieleeni pari upeaa rukousvastausta, miten Isä vastasi. Eräänä iltana kovasti huolissaan oleva äiti toi itkevän 11-vuotias Pablo-poikansa meille rukoiltavaksi, koska poika oli kärsinyt 15 päivää kovista pää- ja vatsakivuista. Hän oli ollut sairaalassa tutkittavana, mutta mitään apua ja syytä ei ollut löytynyt. Poika oli laitettu sairaalasta kotiin apua saamatta, mutta äiti ei hellittänyt vaan toi poikansa meille saamaan esirukousta. Rukolimme siinä alkuyöstä porukalla ja rakas Taivaallinen Isämme johdatteli kysymään samalla kysymyksiä pojan voinnista. Tuli tunne, että pojalla on voimakas pitkäkestoinen migreeni ja vatsakivut johtuvat siitä, ettei poika ollut pystynyt syömään mitään pitempään aikaan kovan päänsäryn takia. Tunsin kehotuksen hakea hänelle omasta lääkekaapistani voimakkaan migreenikohtauslääkkeen. Annoimme sen Pablolle, siunasimme lääkkeen ja rukolimme hänelle levollista unta ilman painajaisia. Hän oli nukkunut huonosti pitemmän aikaa ja kärsinyt painajaisista. Kehotimme Pabloa  menemään nukkumaan ja tulemaan huomenna takaisin äitinsä kanssa kertomaan kuinka hän voi.  Kehotimme häntä myös syömään kunnolla, kun vointi paranee. Seuraavana päivänä Pablo saapui äitinsä kanssa 11 aikoihin ja äiti kertoi pojan nukkuneen hyvin siihen asti ja olevan täysin terve! Hän oli syönyt reippaasti ennen tuloa. HALLELUJA! Tälläinen Isä meillä on, joka haluaa kärsiviä auttaa! Hänen puoleensa kannattaa aina kääntyä! Häneen ei tarvitse pettyä! Hän rakastaa jokaista ja Hänellä on hyvä tahto jokaista kohtaan! Sen jälkeen Pablo oli sisaruksineen jokaisessa kokouksessa. Herra kasvattakoon tästä pojasta väkevän uskon sankarin. Herra vahvistaa sanan sitä seuraavien merkkien kautta ja usko kasvaa ja syttyy, jos ei ole vielä syttynyt. Katso Jeesuksen antama lähetyskäsky Markus 16:16-20.

Olemme saaneet rukoilla pelastusrukouksen monien muidenkin puolesta ja voidella heitä öljyllä Jaakobin kirjeen 5:13-16 mukaan. Eräs vasemman puolen hemiplegiasta 28 vuotta kärsinyt mies pystyi seisomaan omilla jaloillaan parin kerran rukouksen jälkeen. Hän otti Jeesuksen sydämeensä ja luimme hänelle Raamatusta Luuk. 5:17-26, kun Jeesus parantaa halvaantuneen miehen ja Joh. 5:1-9, missä Jeesus parantaa 38 vuotta sairastaneen miehen Betesdan lammikolla. Manuel oli rukoilemamme miehen nimi ja hän oli ollut pyörätuolissa halvaantumisen vuoksi ja vuoteenomana saaden pahoja makuuhaavoja 28 vuotta. Makuuhaavat olivat onneksi parantuneet. Hänen pyörätuolinsa oli niin huono, ettei hän päässyt sillä seurakunnan kokouksiin eikä minnekään. Pyörätuoli oli suomalaisittain aivan kaatopaikkatavaraa. Vain vanteet jäljellä, ei pyöränkumeja, ruostunut vanha rostisko. Hänen olisi pitänyt ostaa itselleen uusi pyörätuoli, sillä niitä ei anneta potilaalle lainaan tai omaksi kuten Suomessa, mutta eihän hänellä sellaisia rahoja ole. Fysioterapia oli lopetettu häneltä kolme vuotta sitten. Hän vain istui märissä vaatteissa pihallaan huonokuntoisessa pyörätuolissa. Siskon pojan perhe asui viereisessä talossa ja auttoi häntä päivittäin. Hän olisi tarvinnut vaippoja kasteluvaivan takia, muttei ollut varaa eikä mahdollisuutta niihin. Kuitenkin tämän Manuelin silmät loistivat, kun rukoilimme ja kerroimme hänelle Jeesuksesta. Hän otti Jeesuksen sydämeensä ja iloitsi. Hänen siskonsa oli mukana ja sisko sanoi eka päivä rukouksen jälkeen, että Manuelin vasen käsi ojentuu ja on paljon parempi. Tulimme rukoilemaan uudelleen seuraavana päivänä ja Isä kehotti nostamaan hänet ylös pyörätuolista. Ansku fysioterapeuttina ja mä terveydenhoitajana nostimme Manuelin ylös ja hän pystyi seisomaan omilla jaloillaan selkä suorana. Emme olleet aikaisemmin nähneet vastaavaa. Hän seisoi pari kolme kertaa ja sisko oli mukana. Kehotimme häntä nostamaan häntä ylös ja näin vahvistamaan hänen jalkojaan. Kehotimme sisarta lukemaan veljelleen evankeliumeja ja Apostolien tekoja. Manuel ei ollut aikaisemmin kuullut Raamatun sanaa. Jatketaan rukouksia Manuelin, sisarensa Delician ja perhekunnan sekä Pablon ja perheen puolesta. Jumala on voimallinen parantamaan ja vapauttamaan vangitut! Viimeistään kerran taivaassa uskomme näkevämme Manuelin ja Pablon ja muut ystävät, joita saimme Icanosta. On aina ilo, kun uusia Jumalan lapsia syntyy! Halleluja!

Eturivissä sinikeltapaitainen poika on Pablo veljensä ja siskonsa keskellä. Hänen äitinsä on takarivissä keskellä nuorin lapsista sylissään.

                                                        Manuel ja pyöratuoli.

Tiimimme on aivan huippu: jokainen on ylittänyt itsensä. Ansku saarnaa kuin vanha tekijä ja vetää koreografeja, Heini rukoilee ja valloittaa kaikki lapset rakkaudellaan, Heini sai nimen Barbi slummilapsilta ja äideiltä, he iloitsivat, kun saivat nähdä elävän barbin, Jarille on kaikki mahdollista: tanssit, draamat jopa espanjaksi, saarnat, todistukset, pellenä toimiminen, rukoileminen ym., Johanna vetää kerhoja ja leikkejä ja opettaa ammattimaisin varmoin ottein, lisäksi hän pärjää espanjalla ja paikalliset tulevat häneltä kysymään asioita, Marika saarnaa ja rukoilee ja profetoi Herran johdossa, Laura saarnaa, todistaa ja rukoilee Pyhässä Hengessä niin, että vuoret siirtyvät, Sanna, Beto ja Eze vetävät joukkoa ja tulkkaavat rakkaudella vaivojaan säästämättä. Jokainen on valtava rukoilija ja kaikilta irtoaa sanaa. Saadaan olla kaikilla lahjoilla palvelemassa yhdessä Jumalan elopelloilla. Juulia virkistää meitä kommenteilleen ja kun mennään pesemään hampaat, niin sitten on hauskaa! Jokaisella on oma tehtävä. Homma ei pyöri, jos yksikin puuttuu.
-Matkaaja Tarja

Alla vielä muutama valokuva Icanosta. Possukuva on must!

  Icanossa grillattava pikkupossumme pakkasessa ennen grilliin joutumista! Huomaa   viereinen vesimeloni ja kylmät juomat. Such is life!    

Tässä kuvassa pikkupossu, kanat ja naudan lihat ovat menossa uuniin Beton ja Freddyn johdolla.

                                          Hevosrattaiden kyydissä Sanna, Eze ja Ansku Jarin ohjauksessa.

Jätehuoltoa Icanossa: kaikki roskat viskataan traktorin perään, ei lajittelua. Kolme miestä hoitelee hommaa rennosti. Paikallinen perhe on ostosreissulla yleisimmällä kulkupelillä  hevosrattailla.       

Katonmaalaushommissa Icanossa viimeisenä työpalvelupäivänä. Opetuslapseuskoululaisella ei päätä huimaa- välillä ollaan taivaissa ihan konkreettisesti.