..suomea kohti...

..meillä oli äsken yhteinen viimenen ateria tällä tiimillä täällä. Mä oon ennen elänyt maailmassa ja semmosta elämää että pelännyt mitä tapahtuu kun hyvä loppuu. Tosin vikat vuodet ennen kun Herra otti mut haltuunsa niin elämässä ei ollut mitään valoo. Mutta nyt kun me siinä syötiin ja puheltiin kokemuksista ja vähän herkistittyyn niin vaan vahvistuu se todellisuus siitä että Jumalan lapsina hyvyys jatkuu iänkaikkisesti ja se ei vaan koskaan lopu. Mä en tarkota tällä ettenkö tuntisi semmosta haikeutta kun aktiolta palataan suomeen ja etteikö jäis ikävä näitä ystäviä täällä. Mä tarkotan sitä että kun oon kuuliainen ja kuuntelen Jeesusta niin se vei eteenpäin aina vaan enemmän ja enemmän tuntemaan sitä rakkautta sitä oikeaa ja ainoaa todellisuutta kohti. Jeesus kuoli ristillä ja Isä herätti Hänet kuolleista sen takia mä pystyn kirjottaa tän. Mä luultavasti koen sitten kyllä ikävää kun tulee perheniemessä DTS:n päätösjuhla mut sitten palaan blogissa siihen aiheeseen. Mä tunsin ite jo viime viikolla miten Jeesus alko valmistaa mua Suomea kohti. Viikko oli hankalin täällä mitä oon kokenut aktiolla mut se oli myös läpimurtoo monella tavalla. Isä kuuli Lauran rukouksen mun puolesta jossa Laura pyysi mulle viisautta ja sain tajuta miten viisasti Isä aina toimii. Mä sain Sannalta lainaks semmosen kirjan käteen jossa tutkitaan miten rukous vaikuttaa ja se oli Isän puhetta mulle. Mä tykkään puhella Jeesuksen kanssa nyt enemmän kuin koskaan. Multa tipahti taakka selästä kun tajusin miten ne vanhan testamentin pyhät rukoili. Mä tajusin myös että Jeesus rukoili niin kaikkensa antaen ettei mitään jäänyt sanomatta. Tää nyt taas tipahti pois aiheesta mut tarkotan täs sitä että kun äsken keskusteltiin tiiminä niin tajusin että mä heitä niin rakastan. Jä tajusin että ikävähän on hyvä juttu kun se tarkottaa pelkästään rakkautta. Se mitä Jumala antaa pistää mut joka ainut kerta hämmästymään ja mun kapasiteetti on aina rajoilla kun yritän ymmärtää miten ihmeellinen Isä meillä on. Sitten kun joskus ponkahan taivaaseen niin Jumalan lapsena mulla on paljon argentiinalaisia tuttuja ystäviä siellä. Tänkin aktion aikana meijän tiimi on evankelioinut ja tavannut paljon ihmisiä joille Jeesus on tärkein ja me ollaan saatu yhteys toisiin joka jatkuu iänkaikkisesti. Se on mulle rakkauden voimaa ja mä en mitään muuta voi kuin kiittää ja ylistää, aktio päättyy mut Isän suunnitelma ei.. mä kirjotan lisää meijän koko tiimin kokemuksista, täs on väliin liikaa pelkästään mun kokemusta mutta kyllä mä suomen kiertueella lujasti puristan myös meijän tiimin naisilta tekstiä blogiin, huono vitsi tähän mut kyllä tähän tiimin jäsenet lupas kirjottaa ja kuvia tulee lisää..muuten Ari, Tiina ja Rasmus teitä on ikävä kun te ootte myös tätä meijän tiimii ja toivottavasti nähään tosi pian, rakkautta ja siunausta teille..
-matkaaja Jari-

Beto, Sanna ja Ezekiel saattelemassa meitä Cordoban lentokentällä