..mendozan keskuksessa..

..mä en käytä nyt ä kirjainta ollenkaan kun täs konees ei oo.. mut eilen paasin nettiin pitkasta aikaa ja unohdin siina tosiaan mainita ettei oo ollu nettii kaytossa viiteen paivaan. Cordobassa oli myrsky joka oli todella kova. Kaksi ihmista kuoli ja kadut oli veden vallassa. Meilla base joutui veden valtaan vahaksi aikaa ja sahkot meni pariks paivaa. Nyt tultiin tanne mendozaan andien juurelle ja taal meil ei oo nettii kaytossa, eilen paasin vahan koneelle ja nyt oon nettikahvilassa tata kirjottaa. Se on vahan huono juttu silta kannalta kun koko ajan tapahtuu ja ois hyva koko ajan paivittaa tata blogii. Mutta meilla on onneks paljon kuvia ja niita me tanne tungetaan heti ku vaan on mahdollisuus. Me ollaan nyt mennozan keskuksessa joka on tosi iso paikka. Ihmisia on monelta suunnalta maailmaa ja taalla ollaan tehty Jumalan meille tarkottamia juttuja. Taa on ollu hyva viikko ja oikestaan talla viikolla oon ite paassy taas paljon lahemmaks Jumalaa. Viime viikolla kun oltiin siella carlos pazin lomakaupungissa niin ma menin osittain semmoseen kiire ja yrittamisen touhuun mukaan. Tarkotan etten valiin ehtiny pysahtyy Jeesusta kuuntelee vaan painoin omassa voimassa seka kiireessa Herran ohi. Sita kun tekee liian paljon niin kay helposti sokeeks ja kuuroks sille mita Jeesus koittaa sanoo. Tekee asioita tekemisen vuoksi ja unohtaa sydamen jonnekin. Varsinkin katuevankeliointii alkaa helposti tehda yrittamalla eika osaa pysahtyy ja pitaa ittensa kuulolla mita Jeesus haluaa ihmisten kohdalla sanoo. Me ollaan tiimina kylla astuttu jokanen mukavuusrajojen yli ja jotenkin meilla ei kellaan oo semmosta rajaa mita ei pystyttais tekee. Mut kun tanne mennozaan Bussilla kymmenen tuntii matkattiin niin siina kerkes hyvin kaymaan Jeesuksen kanssa lapi sita mita taalla on tapahtunut. Tuli tosi helpottunut olo kun Jeesus sano ettei mun tarvii Hanen silmissa mitaan paikkaa taivaasta ostaa. Tarvii vaan olla armossa ja rakkaudessa, kuunnella ja olla kuuliainen. Semmonen yksinkertanen todellisuus etta on olemassa valo ja sitten on pimeys. Ma elan valossa ja siina ma aion pysyy. Ma rakastan Jeesusta ja Jeesus mua sitten annan vaan joka aamu itteni taysin Jeesukselle ja pyydan rakkautta. Tas vahan tammosta vuodatusta itelta mut meijan tiimikin on jotenkin nyt paljon kypsempi ja me ollaan kasvettu aivan valtavasti. Ja taa yksinkertasuus mista ma kirjotin niin toimii ja se toimii koko tiimin suhteen.
Laura piti eilen todella hyvan saarnan noyryydesta ja siina ma sain tosi hyvan kosketuksen Jeesukselta. Me ollaan nahty upeita paikkoja ja koettu paljon. Ma saan helposti elamani monimutkaseksi, vaikeeksi puurtamiseksi mut ei Jumala sita semmokseksi tarkottanu. Ylistamalla Daavidin tavoin saan nayttaa rakkautta Jumalalle ja saan taas enemman rakkautta Jumalalta. Ilo, rakkaus ja noyryys ei muuta niin homma on aika yksinkertasta. Me ollaan tanaan pidetty lastenleirissa hartauksii ja viety kodittomille ruokaa. Oon saanu todistaa tanaan pari kerta ja varsinkin lapsille todistaminen oli mulle iso juttu. Ma joudun nyt lahtee tasta mutta me kylla pistetaan asioita muistiin ja laitetaan tahan blogiin kuvia seka tekstia, ma tiedan etta jokaisella tiimilaisella on paljon sanottavaa yksinkertasesta todellisuudesta, Jeesuksen rakkaudesta..jatketaan..
-matkaaja Jari-